Hanna`s blog. - Life in the Artworld. Elämää taidemaailmassa -

Puheenjohtajan blogi

2011-03-16T16:42:00.002+02:00

Kirjoitan taidepolitiikasta Puheenjohtajan blogiin.

My new blog on art politics is to be found in the address above (in Finnish).

00130Gallery

2010-01-09T18:49:00.004+02:00

Upcoming in January:

Short Films
00130 Gallery Project Room
Korkeavuorenkatu 27 sisapiha
00130 Helsinki, Finland
www.00130gallery.net

January 26 - February 14, 2010

gallery website

00130Gallery Project Room
Korkeavuorenkatu 27 (sisäpiha)
00130 Helsinki Finland
Puh/Tel+358 (0)45 133 0923
00130gallery@gmail.com
www.00130gallery.net
wed 13.00-18.00 thu-fri 12-17, sat-sun 12.00-16.00

Archive Triptych

2010-01-08T18:43:00.001+02:00

SHOP

Get your own compilation of 3 short films for home view!
RUSH - Women`s Games - Wintergames, 2006-2009
DVD 25 €, 6 min, B&W film, sound

To place your order, email: hanna@muu.fi

for more information, please visit my website.

HAPPY NEW YEAR

2009-12-28T02:06:00.004+02:00

Centre Culturel Francais, 26.11.-19.12.2009

I `d like to wish everyone happy holidays and an Energetic New Year!

Time for a small break.

See you here in 2010!

Kronotooppeja - Chronotopes

2009-10-25T16:17:00.005+02:00

picture: © Hanna Ojamo 2009, RUSH at Art Fair Suomi 09, Cable Factory, Helsinki 26.9.-4.10.2009.

RUSH
Chronotopes @ Art Helsinki 2009
14.-15.11.2009, Wanha Satama
Press release (in Finnish)
------------------------------------------------------

AV-arkki, suomalaisen mediataiteen levityskeskus osallistuu ArtHelsinki 09 -messuille
ArtHelsinki 09 järjestetään 14.–15.11.2009 Wanhassa Satamassa Helsingissä (Pikku Satamakatu 3-5).

AV-arkin messuosastolla esitetään viisi nauhateosta AV-arkin levitysarkistosta.
Messuosaston kuratoinnista vastaa FM, kuraattori Kati Kivinen.

KRONOTOOPPEJA - Takaumia menneeseen / Nykyisyyden uudelleenjärjestelyjä sisältää seuraavat teokset:

*Hanna Ojamo*: /RUSH/, 2009, 2´41´
*Elina Saloranta*: /Huone (Elina Saloranta)/, 2008, 9´
*Oliver Whitehead*: /Unearth/, 2004, 3´
*Sampsa Virkajärvi*: /Kaksi kuvaa/, 2008, 10´54´´
*Seppo Renvall*: /Vapautemme hinta/, 1990, 8´
*Milja Viita*: /Kadonneet kirjeet, 1939-1945,/ 2008, 20´10´´

Toisinaan taiteilijaan tarttuu sinnikäs ’arkistokuume’, jonka seurauksena hän alkaa vimmaisesti työstää menneen ja nykypäivän välistä rajapintaa käyttäen apunaan erilaisia menneisyyden jälkiä, kirjeitä, valokuvia, muistoesineitä, filmipätkiä tai maalauksia. Arkistoidut muistot ja tallennettu historia heräävät uudelleen henkiin taiteilijoiden teoksissa, joissa pohditaan identiteetin, historian, muistin ja menetyksen merkityksiä.

lue lisää Av-arkin sivuilta:
www.av-arkki.fi

News for the Fall

2009-10-15T16:24:00.008+03:00

My shortfilm Rush (2009) has been chosen for Falstaff International Film festival in Stratford-upon-Avon, Great Britain, 14-20 November.
more info: Av-Arkki

and for the shortlisting & film book catalogue of Exground Film Festival in Wiesbaden, Germany, 13-22 November.

My solo show Asua/ Résider will open at Centre Culturel Francais, Cable Factory, on the 25th of November at 17-19. Warmly welcome!

Art Fair Suomi had roughly over 2000 visitors this year! I want to thank everybody who helped organizing and constructing the show for over 600 works of art and 250 artists. Although now completely exhausted, it was fun to see such a spirit in making Finnish contemporary art more known and accessible to a wider audience.
See you next year!

Building Art

2009-09-17T16:38:00.008+03:00

We finished building the expo at Espace le Carré yesterday. It looks quite nice despite all the struggle we experienced while constructing it. I met with Outi in the morning, a Finnish girl living and working in Paris since a couple of years now who came to Lille to see my show, had a coffee and a stroll, and tried to enjoy the beautiful autumn weather. It is always nice to discuss differences between the French and the Finnish, as there are a few. As I´m still in a flu, I went straight home after a quick take-away lunch at my favorite bio food restaurant Envies de Saison. The autumn is further here than in Finland, trees in bright colours. Tomorrow, after the opening, we take an early morning train to Paris with my translator Salla, and catch up with Outi and Olivier, a French sculptor for a visit at the Centre Pompidou`s exhibition Elles, a show on women artists in French Museum of Modern Art collections. As the art is still a world of men, at least statistically, I am eager to see what kind of art the National Museum in France buys from women artists. On saturday evening I take the plane back to Helsinki. We start constructing Art Fair on monday morning with the Union of Photographer Artists.

Nobody puts Baby in the corner

2009-09-15T10:14:00.003+03:00

I`m constructing in Lille for a show at the Escase le Carré (Square space, city of Lille ), the opening is on thursday. Arriving with a semi-strong flu after a back cramp on thursday, the flight as well as the first day was somehow fuzzy to me. However, despite all odds, all seems to be going quite well. There have been some hurdles, but mostly self-constructed and time-eating ones: starting to study again for a graduate degree in Arts Management at the Sibelius Academy, lots of work in Helsinki, resulting in a continuous lack of time in things such as writing a blog. In end- August, I wrote for the 22nd Hiff Helsinki International Film Festival`s catalogue on Eija-Liisa Ahtila`s films that came out on September 4th. The beginning of the fall has been sort of a limbo to me, and adding, that the exhibition preparations in the French side have not been going as smoothly as they could have due to various reasons. Despite, I think me and Laura will put up a fine show this week.

Patrick swayze died today. He was my idol back in dirty Dancing, now a movie that is so ridiculous I can`t even watch it. So I dedicate this blog to him. No matter how difficult the situation, you just have to keep on fighting. As his character once put it: Nobody puts Baby in the corner.

Victory

2009-08-04T14:12:00.004+03:00

The suggestions for the state budget of 2010 for the Ministry of Education have arrived. At a quick glance, the numbers look victorious, taking notice of the over half a year of bombarding of the ministry with our together with other over 13 media arts organizations` demands to enhance and separate the amount of money shared for media arts in Finland. We didn`t get as much as we plead, but this is a good start. Looks like the first victory is here finally!
I couldn`t be more glad. In time, more will follow.

Also good things coming up for the artist pensions, as their amount is being redefined in relation to sharing the budjet. Important to take this into notice, as the pensions need to be doubled quickly.

http://budjetti.vm.fi/indox/tae/2010/vm_2010.html

(määrärahat/29/80/momentti 52)
-kohdassa määrärahan arviotu käyttö:
Mediataiteen edistämiseen 180 000

(Lisäksi: )Taiteilijaeläkkeiden ja niihin liittyvien perhe-eläkkeiden kehittämistarve arvioidaan osana taiteilijoiden sosiaaliturvan edistämistä.

There are no poor people in Singapore

2009-08-03T15:11:00.007+03:00

My summer included moving houses, gardening, staying for a while without internet, travelling in Finland and a two week holiday in Singapore.

The trip to South- China Sea was my first in the area. I have only travelled to China in 2000, and this time it was easier, since the street signs were mostly in English. South-East Asia`s rich small country was fascinating, although it made me wonder weather it was actually true there are no poor people in Singapore. Statistically maybe, but in fact there is also a very strong family culture in Asia, people take care of each other if the government doesn`t. Every evening we took a beach tram back home to the hotel, and listened to kitchy 50s music, like the Beatles, coming from the loudspeakers in the jungle. Asians just love kitch. And here we were, for once, one of the very few European tourists - tourists come to SIngapore mostly from China and Malaysia, not from Europe it seems.

At the same time in Finland Savonlinna opera festival singers are disputing whether the opera hires only safe (foreign) singers in Finland, and Finnish politics is being unveiled from the illusion of being one of the less corrupted systems in the world.

News 2009-10

2009-06-25T14:30:00.004+03:00

I have a lot of things coming for next year. Here to sum up a few. Until that - enjoy the vacations!

Solo shows - upcoming

Project Finlande

Espace le Carré
solo show with Laura Henno (Fr)
Rue des archives, Lille, France
September 24- October 20

Project Finlande

Centre Culturel Francais
solo show
Cable Factory, Tallberginkatu 1C, Helsinki
26. November 2009 - 6. January 2010

Short films
solo show
00130 Gallery Project Room
Korkeavuorenkatu 27 sisapiha
00130 Helsinki, Finland
www.00130gallery.net
2. - 21.February 2010

Group shows

The Mail Art Project "The self-portrait/Enter"

The 90th anniversary of the Yaroslavl Art Museum
curated by Olga Volkova, a scientific associate of the Yaroslavl Art Museum
december 2009

Art Fairs

Art Fair Suomi 09

Cable Factory 26.9.-4.10.2009
the Artist´s Association MUU and Union of Photographer Artists, Finland

------------------------------------------------------

+ Here is my new film Rush, 2009 on Vimeo.
(coming up full quality on hannaojamo.com soon).

New stuff

2009-06-17T11:40:00.002+03:00

New

-works
-videos
-texts
-photos
etc.

on my website now. Happy summer everyone!

Freelancers & strawberries

2009-05-22T15:24:00.007+03:00

On wednesday, I attended a seminar on a new law-to-come on freelancer workers rights of the author at the Parliament house in Helsinki. The seminar was organized by Arkadia-seura, a gathering aiming at the strengthening of relationships between politicians and culture organizations in Finland and the organizations for the rights of artists such as Teosto and Kopiosto. I was invited by the chairwoman and member of the parliament, Outi Alanko-Kahiluoto (the Green party). The law will be dealt with in a parliament hearing in the fall, and until that, as it travels in the culture ministry, we have time to persuade Wallin not to sign the paper.

A week ago, our organization signed the petition against weakening of freelancer photographer artists`rights to their work under a contract with Sanoma News, the biggest publishing house in the Nordic countries. The new deal is to rip a freelancer from all his/her rights to a photographs, except a formal right of the author/ ownership to the rights of an image, so that the company can freely sell and use all material produced under a working contract. Clearly, this is a weakening to basic rights of the author, and among us, approximately 25 who signed; artist-, photographer-, and authors`rights organizations such as the Freelance Writers Union, Musicians Union and the Finnish Translators, were a lot of angry people. A weird strategy for a company highly dependent on freelancers to take.

At the same time, the strawberry time is at its best. That is, the Spanish strawberry time. We still look forward to the natives. Yum.

And I also hope that the income cake for most of the freelancer artists, musicians and writers will not be ripped of all its berries during this summer.

Strategy & articles

2009-04-29T18:51:00.005+03:00

Openings in France went great. A lot of people, including the politicians of culture and the city, and a mayor. I gave 2 interviews to local and regional newspapers. It was was nice, only a little challenging in French. And two speeches at the press release and for the guest politicians. In French.

We are building a strategy at the board of the artist association at work. I really like theory, and enjoy having the possibility to use all the knowledge I have gained during my side-work studies at the Sibelius- Academy, 18 credits, since last September.

Voix du Nord

Openings

2009-04-18T01:00:00.005+03:00

Welcome!

Rush- videos et photographs

Espace 36, association d`art contemporain

36 Rue Gambetta, St. Omer France

Carnet de Route (Lokikirja)

Bibliotheque d`Agglomeration de ville de St.Omer

opening saturday, 18.april 2009 6-8 pm
library open until 6pM

---------------------------------------
more info: http://espace36.free.fr/
http://www.hannaojamo.com

------------------

Trickle-down Theory

Korjaamo gallery

Töölönkatu 51 a

Helsinki

opening Friday 17. april 2009 at 5-7PM

Curated by Riiko Sakkinen

Premieres

2009-04-03T15:56:00.007+03:00

It´s all coming together with my two solo shows and one group show this month. Finally!

Only that this time, it has been even more difficult than before. I`m used to having a cavalcade of technical problems with new work, as I work with videos and equipment never work exactly the way you want, so nothing new to it. It`s just when problems accumulate, that creates the cocktail that makes me run like a maniac and answer calls with an angry "Yes?" instead of saying my name peacefully to the poor person calling.

things you should NEVER have before a solo show/s:
- annual report at work
-2 strong flus each 2 weeks taking you to bed. If you resist it gets even worse, if you don`t, you get nothing done
- a sore back that cannot take long sittings (i m having osteopathic treatments now)
- an asthmatic cat, having its first ever symptoms
- studies aside of work and artistic work
- any human contacts such as friends or relatives - you simply wont have the time
- a broken printer
- a non- existing dvd studio pro program which makes you pay ridiculously much for dvds in a shop
- an external hard drive testing your ability to adapt to changes in scratch disk issues (the project simply doesnt adapt)
- a final cut program that makes fuzzy scrolling text for no reason
- photos you print in a shop (always some faults either in colour, shade or a white lining which you didn`t order)
- hunger, because you never have time to spend in the kitchen anyway

happy sunny april everyone!

Yaroslavl

2009-03-27T17:47:00.003+02:00

I`ve been invited to take part in an international exhibition at the Yaroslavl Art Museum, Russia, in celebration of its 90th anniversary this year. The theme is mail art, and since I have never done mail art before, I was slightly suspicious of the invite. Yet when they made a similar show, the international Alyonka Mail Show 3 years ago in Yoshkar-Ola, it was apparently a success. Yaroslavl is located c. 25o km north-east of Moscow. It has permament show rooms 780,5м2, temporary exhibitions 568,9м2, museum's store 119,8м2, museum's parks 1,2га and employees 162 (curators: 42). This makes it a local Ateneum of Yaroslavl town. And all this makes me to broaden my area on expertise into mail art as well.

A Theory / Archives

2009-03-18T20:52:00.003+02:00

This week, I´m working on a new archive film for my solo show in a small gallery hosted by a Contemporary Art Association in Northern France, opening next month. I will also prepare two photo installations for the gallery and a simultanious small show next door in the Public library, and a new video together with photographs on demonstrations for a group show called Trickle- Down Theory at Korjaamo. There will be a lot of Carrefour and street life, as the curator wanted. The opening is one day before the show in France. So obviously, I will be rather installing & sweating for a new show in France instead of sipping nice wine with the other artists of the group show at the Helsinkian gallery at the time of the opening.

At work, we are finishing the annual report for year 2008 by next week. We are in time, surprisingly, but still some small things to do here and there. At the gallery, we are currently hosting a nice festival called Pixelache, until Easter. Every morning, my cats wake me up between 6 and 7 am. I try to play with the male kitten in the evening and tire him to death so as not to encourage him to wake up so damn early, but so far the strategy I have chosen has no effect whatsoever. After the spring, I will be probably a ghost, but a happy one.

Information break

2009-03-15T09:51:00.003+02:00

I just realized yesterday that for some reason, my webpage is out of order and has been probably for a couple of days. I`m deeply sorry for the inconvenience and angry too, but working on it, bombing the provider of the server with emails and calls. Looks like it`s some kind of a break in the information highway, but it comes in a very bad time since a lot of people have probably been trying to check out the site. I also have wilder schemes and theories about someone stealing my page! Who could it be? The FBI? Have I mentioned Iraq, the war, Afganistan, or Bin Laden sometimes in my various blog entries? There is a new much debated / controversial law in Finland that enables the employer to check some of the information an employee has been sending from his email account without asking for a permission. Perhaps they already made a regulation that applies to blogs as well.

Pixels and trams

2009-03-13T15:13:00.007+02:00

Yesterday we opened Pixelache festival in our gallery. Signals from the south is a very nice exhibition I must say, emphasizing the meaning and politics of change. It deals with issues such as new ways of using electricity or women`s empowerment, offering the viewer a broad and mind-stimulating experience for all five senses. Well done Juha & Nathalie. I say no more - go and see it for yourself.

In the evening I went to Korjaamo, an old tram hall rapidly changed into a sizzling culture centre in Töölö, where our member artist and my classmate R had a really nice painting opening. I ended up being invited to the private dinner afterwards. There I listened to some of the by far weirdest speeches I have even heard and probably will ever hear! Sentimental and fun. Having spoken with Janne for the past couple of hours, who works for a museum in Helsinki, at almost dawn, I finally wrapped the night up and headed home in a cab.
It was a wise decision thinking of the early morning wakeup for the work committee meeting at The Headquarters.

Art and film business

2009-03-05T16:08:00.004+02:00

©Hanna Ojamo 2009.

I`m editing my new film for an exhibition in France in April. At the same time, I have to prepare a photo installation for a smaller space next door and a video/photo work for a group show simultaniously at Korjaamo gallery/ Vaunuhalli. There are 72 artists curated in a show called Trickle-Down Theory by my classmate Riiko. The openings are 17th in Helsinki and 18th April in France.

At work, we just finished the annual finance report today. Or left the rest for the accountant. After a lot of work, feels good to be in time for a change. Let`s see how quickly it comes back for further corrections though... Hoping for the best. I keep my fingers crossed.

Untitled

2009-02-19T20:54:00.001+02:00

In my studies, I`m now starting a course of leadership in cultural organizations, starting with a strategic leadership case & workshop. Having mainly led a 1,5-2 weeks of a strong on-and-off flu & fever in bed, I welcome the change with great joy. Seems like my timing for sickness was a status quo as half of the helsinkian art world has been sick this february. However, as others were enjoying their skiing holidays, I was at the office full days staring at figures and facts about finance, planning the year, and organizing. Nice and quiet though, but such a cold week I felt my head freezing just over the 5-minute metro trip to work.

I look forward to spring. The first sign of spring appeared yesterday evening in the form the courier. He called that I finally had a package from France from my gallery. I was walking on river Porvoo at the moment in a snow storm. Rushing back to Helsinki for the evening I received the special delivery on my new film - the raw material arriving 2.nd time in 5 cassettes- and this time without no errors or mistakes in it! The spring might eventually come for me too.

Fluish

2009-02-09T12:01:00.002+02:00

The video club on Saturday at Kantis was full! i could hardly hear my own voice, much due to a strong, 1 week-long influenza currently circulationg in my brain, though. But a lot of people and 2 bands, so altogether *fantastic* I guess.

Having spent a week in bed, and 6 sleepless nights with a feeling of a balloon in my head, I´m eager to get back to business. Or, I have already - emails from bed amongst sneezing, photoshopping images for my 2 solo shows in April in France, planning installation details, and fighting to get the right kind of raw material I ordered from the French film archive. I also got a nice musician do the sound for the new video. I guess you could spend a sickness holiday much worse.

Raw Thinking

2009-01-29T14:06:00.005+02:00

Sivuaskel / Side Step Festival 2009

The seventh international Sivuaskel / Side Step Festival takes place 30.1.–8.2.2009 at the Cable Factory in Helsinki, Finland.

I`ve been invited to:

Raw Thinking Circle I
3.2. at 19–21, Valssaamo
In Finnish
Fee 5 €

-4 Panelists, including Composer Eero Hämeenniemi, Rector of the Theatre Academy Paula Tuovinen & Chairman of Artists Association Muu/ Visual Artist Hanna Ojamo.

www.sivuaskel.fi

Boring as Fuck

2009-01-28T10:54:00.000+02:00

My feelings have been twisted lately. I`m suppose to decide on a major teeth operation where they would tear out three milk teeth & all wisdom teeth, put braces on, then remove both jaws in a 5-hour operation, put them back again with a metal splint and finally stick the braces back. I have an appointment at the chief doctor`s at the University hospital in Helsinki within two weeks.

They`ve been trying to get me ever since I first declined some 15 years ago, then due to playing the flute and aiming for professionalism in the field of music, the process of which the operation would inevitably slow down. Ever since, I`ve been through many surgical operations, some of them being small like my nose surgery (i suffered from a series of sinus infections at high school) but rather unpleasant as i got complications and was about to suffocate in my own blood. There was a large spine operation too. I never go to these things because of purely aesthetical reasons - on the contraty, if the thing is not going to kill me, I ´m used to saying no. It was trying to, on the contrary, when i got a metal implant on my spine in a 7-hour operation at the age of 14 for scoliosis and had to re-learn how to walk. I became a real cyborg. Almost.

So this one doesn`t appeal to me really. I`ve got basically no symptoms whatsoever, my teeth are beautifully in line, and I`ve got other things to do in life than running in and out of hospitals. and I´m not so keen on the idea of putting braces for 3 years at the age of 30. Or not being able to eat or talk for one month. Well, I still have a couple of weeks to think it over.

Boring? Lets get back to art. So I`m welcoming you to:

Boring as Fuck club

Saturday, February 7, 2009 at 9:30pm - Sunday, February 8, 2009 at 1:30am
Restaurant Kantis, lunch side
Ruoholahdenkatu 4 street
City/Town: Helsinki, Finland

Saturday 7.2. at restaurant Kantis (HKI) Boring as Fuck club presents:

22.00 Videos
22.45 Short Cuts
23.45 The Protestants

Times may change...
Tickets 3€ (+vestiary)

Video info:
*Team Fantastic*
Curated by Julia Nekrasova
Concept: Highly International & Slightly Eclectic

*Team Fantastic*:
Carlos Llavata (Spain)
Samon Takahashi (Japan:France)
Hanna Ojamo (Fin:Finland)
Rene Kita (Germany:Finland)
Julia Nekrasova (Russia:Finland)
Kimmo Koli (Fin:Finland)
Riiko Sakkinen (Finland:Spain)

More information will appear finally at http://www.mediumminus.net/ where you can see also the line-ups for earlier gigs.

http://www.myspace.com/theprotestants
http://www.myspace.com/shortcutstheband

Don`t be bored. Be welcome!

Famous Excuses (Yes we can)

2009-01-22T18:46:00.006+02:00

Sometimes I find it hard to take the initiative to go to the studio 50 meters away form my house. Not finding myself exactly the laziest person in the world, or so I think, a slightly more analytical approach is needed here. Somewhere amongst the scriptwriting course or production theory lecture I once attended I discovered (or was it accidentally watching dr. Phil while changing the channel...?) that the shortest way of getting rid of stuff you don`t particularly want in your work is to reduce everything into words on top of each other, ie a list. I am now applying this theory of reduction here. Therefore, I have made a list out of my top excuses so far:

1. I have a Million Other Things to Do
2. Don`t have the Energy Right Now
3. Don`t Really Feel Like It
4. I`ve got the Other Job Too, You Know
5. Should Really See Friends for A Cup of Coffee (Cause They Will Abandon Me Soon)/ Take My Cats Out (They Look So Stressed!)/ or Watch a Bad/ Mediocre Documentary on Tv that I`m Not So Especially Interested In/ Doesn`t have Any Relation Whatsoever to My Life (or Work)
6. Have To Write The Report for The Ministry Of Education Today (Because the Dead-Line is Today)
7. Have a Lecture and a Dance Class to Attend to at the Same Time (Right Now, but Not the One I Planned on My Agenda a Week Ago)
8. Should re-Listen to Obama`s Inauguration Speech on Tape. Cause It`s So Cool, Even Though the Judge Messes the Words.

We tend to fool ourselves with categorizing things, but also, need to label priorities sometimes in order to understand the meaningful. When I attended the ISU Ice Skating European Championships opening last tuesday in Helsinki, I could have done a million other things too. But there I was, sipping a cold drink surrounded by screaming children and those crazy English, French and German tourists with their banderolls and loud voices shouting "Szzzolllkoooouwiiiiii!. And then Sauli. He didn`t look that charming. He looked simply old with that professional skater 20 years younger than him on the ice. Outside the skating ring as well.

The political arena is one where you need an endless amount of stamina and perseverence. And the right agenda helps, too.

Happy New Year! Blog now in English.

2009-10 & Apuraha-info

2008-12-06T22:31:00.007+02:00

Tulin valituksi 2-vuotis-jatkokaudelle puheenjohtajaksi viime lauantaina. Täysin jännityksettä ei selvitty tällä kertaa, mutta jatkokausi tuli lopulta erittäin selkeästi. Kiitokset siitä! Lisäksi teen joulukuun myös extrapaljon toimistohommia yhdessä kahden toimistotyöntekijän kanssa johdon ollessa vapaalla, joten töitä ja aktiviteettia riittää.

11.11. meni läpi Taiteilijoiden ja tutkijoiden sosiaaliturvauudistus lähes sellaisenaan eduskunnassa. Hurraa! Uudistus ei ole täysin aukoton, mutta merkittävä merkkipaalu suomalaisessa taiteilijapolitiikassa. Apurahansaajat, käykää katsomassa kuinka eläkettä ja tapaturmavakuutusta haetaan Melan sivuilta. Vuoden 2009 alusta eläkkeen hakeminen on pakollista. Se on otettu huomioon apurahoja jaettaessa ensi vuoden alusta niin, että korotus ei tule taiteilijan maksettavaksi. Taiteilija hakee kuitenkin eläkkeen omalla kirjallisella ilmoituksellaan Melasta. Tiivistelmä Melan sivuilta:

#############################################
Eduskunta hyväksyi apurahansaajien sosiaaliturvaa koskevat lait

Eduskunta hyväksyi 11.11.2008 apurahasaajien sosiaaliturvaa koskevat lakiuudistukset. Lakimuutokset hyväksyttiin hallituksen esityksen mukaisesti työttömyysturvalakia käsittelevää lakia lukuunottamatta, johon tehtiin pieni lisäys. Presidentin odotetaan hyväksyvän lait vielä marraskuun aikana.

Mela on aloittanut lain toimeenpanon valmistelut, jotta apurahansaajien työeläke- ja tapaturmaturva voidaan hoitaa kuntoon heti ensi vuoden alusta lähtien.

Lakiesityksen mukaan vakuutusvelvollisuus koskee kaikkia niitä Suomessa asuvia apurahansaajia, jotka ovat saaneet Suomesta myönnetyn työskentelyapurahan lain voimaantulon jälkeen. Apurahan tulee olla tarkoitettu vähintään neljän kuukauden työskentelyyn Suomessa ja euromäärältään vähintään 1 093,49, mikä vastaa vuosiansiona 3 280,47 euroa (vuoden 2009 tasossa). Tietyin edellytyksin vakuuttamisen piiriin kuuluvat myös ulkomailla tapahtuva apurahatyöskentely ja ulkomaalaisen Suomessa tekemä apurahatyö.

Alle 18-vuotias, yli 68-vuotias tai vanhuuseläkeläinen ei voi ottaa vakuutusta. Vakuutusvelvollisuus ei myöskään koske perustutkinto-opiskeluun tarkoitettuja apurahoja.

lisätietoja:
http://www.mela.fi/
#############################################

Kotona on toinen taistelukenttä. Viikko sitten Ylöjäreven kissalasta haettu uusi tulokas Viili, 3kk, haastaa jo kepeästi tyttökissa Lumin, 3 v., hurjaan ajojahtiin. Pikkuinen poikakissa uhoaa jo tyylikkäästi ja pörhistää kaikki kaksitoista angorakarvaansa kun isompi tulee lähelle leikkimielessä. Go viili go!

Veni Vidi WiFi

2008-11-12T20:17:00.006+02:00

Katselen päivät ranskalaisia arkistodokumentteja 50- ja 60-luvuilta netissä uutta teostani varten. Elän residenssin keskivaihetta, jolloin mikään ei ole enää ihan uutta ja ihmeellistä eikä metrosta enää jää väärällä pysäkillä pois rankkasateessa kameroiden kanssa, mutta jotkin asiat, kuten hyvä internetyhteys, ovat edelleen saavuttamattomia tai vähintäänkin hankalasti saavutettavissa olevia ylellisyyksiä. Täällä pidetään totaalinörttinä ihmistä, joka uskaltaa vaatia nettiyhteyttä sekä työhuoneelle että kotiin. WiFistä on tullut minulle kirosana maassa, jonka pääkaupungista oli vielä muutama vuosi sitten lähes mahdotonta löytää yhtä langatonta nettikahvilaa.

Tänään söin aamiaista Au bon Pain- ketjun kahvilassa Rihour-metroaseman vieressä. Jokaisen sokeripitoisesta aamiaisesta corn flakesin sijaan haveilevan herkkusuun unelma on ketjun Petit déjeuner avec des pâtes a tartiner. Kotona leivottua ranskalaista kokojyväleipää erilaisissa muodoissaan, sämpylöitä, pähkinäpraliné- ja suklaalevitteitä suoraan purkista, tummaa kirsikkahilloa, café russe ja tuorepuristettu sitrusmehu. Voilà. Sillä jaksaa tallustaa taas päivän sateisessa internetteknologiattomassa maassa.

France

2008-11-08T20:43:00.003+02:00

Lille, Bruxelles, St. Omer. Viikko hurahti matkustellessa ristiin rastiin Nord-pas-de-Calais`n kaunista mutta sateista provinssia ja sen ympäristöä, tavatessa kontakteja Espace 36:ssa ja uudessa kotikaupungissa. Ja tämähän ei ole sitten mitään lomaa - chairman-in-residence -tyyliin - minulle on järjestetty täällä täysi ohjelma!

Viikon aikana on tullut tutuksi toisen Maailmansodan aikainen, maailman suurimpaan V2-rakettien bunkkeriin rakennettu upea sotamuseo La Coupolessa, hieno näyttelytila Argoksessa Brysselissä: varsinkin J-L Godardin 70-luvun alun Ici et Ailleurs-filmi Black Boxissa teki vaikutuksen, taideväkeä ja järjestäjiä ja hallintoporukkaa siellä ja täällä. Paitsi että ihmiset ovat ultramukavia ja tarjoavat autoaan ja aikaansa viedäkseen "oikeaa ulkomaalaista taiteilijaa" paikkoihin, tarjoavat kotinsa ja kylpyhuoneensa ja jääkaappinsa käyttööni, kokkaavat paikallisia herkkuja ja tarjoavat aterioita hienoissa ravintoloissa ja sympaattisissa kuppiloissa, järjestävät luentoja ja tapaamisia ja kontakteja ja soittelevat tarvitsemani filmimateriaalin perässä ympäri pohjois-Ranskaa, eivätkä tee tätä kaikkea pelkästään kohteliaisuudesta, tästä lystistä vielä maksetaankin.

Olematon lämmitys ja pienet kommellukset ensimmäisen viikon aikana (avainten ja tavaroiden hukkaaminen, tihkusade, internetongelmat, eksyminen, luihin ja ytimiin puhaltava tuuli) unohtuvat hyvin pian, kun katselen hetken ensimmäisen viikon kuvasaalista kuuman expresson ja baguetten äärellä. Aah.

Villi luonto

2008-10-27T10:35:00.008+02:00

Vaalitulos oli taidetta, kulttuuria ja ympäristöasioita ajatellen varovaisesti ottaen melko hyvä. Läpi pääsi monta alan asioita ajavaa, fiksua valtuutettua oikealta ja vasemmalta. Toisaalta talouskurimuksessa painiskeleva maailma suosii oikeiston säästökuuria, siltä kannalta katsottuna ainakin minulle tulos oli ennustettava. Myöskään keskustan tappio ei ollut mikään yllätys, pikemminkin ihmettelin että puolueella on edelleen kaikesta hallitusvastuusta ja henkilö- ja vaalirahasotkusta huolimatta niinkin vahva kannatus pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Ehkäpä elämme sittekin edelleen kahdessa erilaisessa, kaupunkikulttuurin ja maaseudun, Suomessa.

Kriisejä

2008-10-24T18:57:00.006+03:00

Olen pahasti myöhässä blogin päivittämisestä. Ehkäpä on vain ollut jotakin oikeaa tekemistä viime aikoina. Itse asiassa inhoan sitä kun blogeja vähätellään, vaikka ne varmasti välittävät tietoa paljon nopeammin tänä päivänä kuin vaikkapa klassiset kirjat, tai taidelehdet. Sama kuin sanoisi että populaarikulttuuri ei ole kiinnostavaa kulttuuria vaan korkeakulttuuri on.

Erilaiset pienet talous- ja työkriisit ovat vaikuttaneet siihen että viikkoni ovat venähtäneet viikonlopun puolelle. Viime viikonloppuna otimme osaa Taide 2008-messuille Wanhassa satamassa, jossa oli varovaisen arvion mukaan 5000 maksanutta vierasta. 4 boothia oli ehkä hieman suureellista mutta toimi ylättävän hyvin. Kaikki kolme suurta Festivaalia ja Fairia on nyt pulkassa, ja tavoite tälle vuodelle, eli tunnettuuden lisääminen ja järjestön sponsorisuhteiden luonti on saavutettu paremmin kuin hyvin.

Juuri kun luulin voivani huokaista helpotuksesta, ilmeni ongelmia toimistolla. Siihen päälle kansainvälienen rahakriisi ja Taiteilijaseuran asioiden hoitamista puhelimessa, esitelmä opinnoissa Framen kulttuurivientipaperista Sibassa, verottajan soitto lisäselvityksien toivossa ja hakemuksia, ja voin todeta harmikseni, että ei minulla sitten nähtävästi olekaan muuta elämää kuin työ. Kun lisäksi lähtö residenssiin lähenee ja hoidan etukäteen niin paljon asioita poispäiväjärjestyksestä kuin mahdollista etteivät ne kaadu varapuheenjohtajan niskaan poissaollessani, cocktailia voisi kutsua uuvuttavaksi.

Kissakin on oksennellut matolle pari kertaa viime viikon aikana maitonappeja matolle. Ja lisäksi se valtaa tyynyni yöllä useaan kertaan niin että kun aamulla uuvutustaistelun hävinneenä nousen kohmeisena ja niskat kiharalla keittiöön, kissa makaa tyytyväisenä keskellä tyynyä ja nuolee käpäliään.

All work and no play makes Jack a dull boy.

Syyssuunnitelmia

2008-10-12T20:42:00.005+03:00

Enlightenment, empowerment, economy & entertainment, SOB ja generica, R. Florida, Baumolin tauti, Benson Konlaan. Opinnot sujuvat, ja etenevät ensimmäiseen parityöhön. Noloa tunnustaa, mutta taidemaailmassa ei paljon powerpointtia tullut käytettyä, joten tuttavuus on uusi. Teen mediatutkijan kanssa Framen kulttuurivientipaperista kriittisen analyysin, joka puretaan 25.pv tunnilla. UM:n vierailun ja export-seminaarin jäljiltä ajatukset vaeltelevat aiheen piirissä muutenkin, joten tekstiä ei tarvitse pusertaa. Olen innoissani ja kärsimätön että pääsen työhön kiinni.

Ensi viikolla osallistumme Art 2008-taidemessuille, galleriatapahtumaan, jonne viedään kymmenkunta taiteilijaa. Edustajiston seminaarissa viime perjantaina tuli paljon asiaa kuvataiteen asemasta ja arvostuksesta yhteiskunnassa - tämä on yksi tapa nostaa tunnettuutta suuren yeisön keskuudessa. Toisaalta oma Art Fairimme oli yleisösucces, joten olemme jo tehneet saralla ehkä enemmänkin kuin oman osamme. Ihan hyvin olisi voinut sanoa myös ei. Jäsenistön etu meni lopulta kuitenkin messuväsymyksen edelle, kirkkaasti:)

http://www.arthelsinki.com/

Summing up -ulkoisia asioita ja viestintää ministeritasolla

2008-10-09T20:38:00.004+03:00

Viiko on hurahtanut seminaareissa ja tapaamisissa normaalin työviikon päälle. Maanantain MELA-seminaari tarjosi hyvän lounaan ja kahvien lisäksi ajankohtaista tietoa taitelijoiden, tutkijoiden ja mm. kääntäjien sosiaaliturvauudistuksesta. Uudistus astuu voiman 1.1.2009. Se mahdollistaa uusien työskentely apurahojen osalta eläketurvan, joka mitataan keskivuosiansiona (ei siis sellaisenaan tietyn prosentin mukaan, vaan prosentti suhteutetaan vuosituloksi niinkuin yrittäjillä). Uudistuksessa ei huomioida alle 3090 € työskentelyapurahoja - tämä on asia jota valmistaudutaan seuraamaan heti lain astuttua voimaan, ja tarvittaessa tarkistamaan sitä. Laki on kyhätty kasaan nopeatahtisen rutistuksen tuloksena mutta 20 vuoden sekä taiteilijan ja tutkijan asemaa yhteiskunnassa ajavien tahojen yhteistyön ansioista. Uudistus vaikuttaa myös mm. naistaiteilijoiden ja -tutkijoiden äitiyspäivärahaan, ja siten sen pitäisi olla melko merkittävä paalu suomalaisen taiteilijapolitiikan historiassa. Aika näyttää - ja yksittäistapaukset - saammeko lopulta tuen ja turvaverkon, joka kaikilla muilla aloilla yhteiskunnassamme jo on olemassa.

http://www.mela.fi

Tänään kävin aamulla kuulemassa tutkijoiden ja kuvataidepäättäjien mielipiteitä siitä miten Suomi-neito on brändätty Valokuvataiteen museolla. Kiinnostavissa puheenvuoroissa vilkkuivat kaikki viime vuosien kulttuuripolitiikan mantrat - innovaatiot ja teknologiat, mutta piristävän kriittiseen sävyyn. Viimeisen 20 vuoden aikana Facts about Finland- julkaisujen legitiimiin linjaan on tullut selkeä muutos, jossa saunan, karhujen ja susien sijaan korostetaankin "musiikin vientivoimaa" ja "suomalaista mafiaa kansainvälisessä oopperamaailmassa" (Facts About Finland 2005). Suomen brändäys sai myös osansa, samoin pohdittiin mitä tapahtuu kulttuurille laskusuhdanteisessa taloudessa. Tutkijat ja kuraattorit kertoivat kauhutarinoita esimerkiksi tämän päivän Tanskasta, jossa taidevienti on siirretty itsenäisen toimijan asemasta suoraan ministeriön alaisee seurantaan, milloin ideologia, jota se noudattaa, tulee suoraan valtiopoliittiselta tasolta. Kun taas tiedetään, että laman aikana kulttuurivienti joko tyrehtyy tai avoimuus siitä katoaa lähes kokonaan, ja laskusuhdanteen aikana vanhoillinen politiikka saa aina Euroopassa lisää valtaa, nykytaiteen poliittisuuden voi käydä taas hullusti. Espanjasta löytyy tapaus jossa taidefestivaalin johdon anasti oikeistopopulistinen puolueen johto sillä seurauksella että suurin osa kansainvälisen biennaalin ympäristöteoksista peruttiin ja taiteilijat lähetettiin kotiin, koska teosten poliittisuus ei ollut päättäjien mieleen.

Iltapäiväksi kiiruhdin Ulkoministeriön kulttuuri-ja viestintäyksikköön Arts Management- kurssin vierailukäynnille. Ironista kyllä Ulkoministeriön luennoitsija tipautti pommin - he eivät vastaa taiteen viennin sisällöstä, vaan sidosryhmät. Kun taas olin ollut yhdessä näiden nimenomaisten "sidosryhmien" kanssa koko aamupäivän samassa seminaarissa, ja kuunnellut tutkijoiden kuraattoreiden ja johtajien ihmettelyä siitä mikä on Suomen kulttuuripoliittisen viennin linja, oli merkillistä kuulla suoraan Ulkoministeriöstä, että he heittävätkin pallon aivan jonnekin muualle. Kukas siitä sitten päättää? Epäilyt siirtyvät viisasten ryhmän suuntaan -Stubb, Rauhala ja Ollilako siis? En ollut ainoa, joka tivasi tapaamisessa ulkopoliittiselta yksiköltä suoraan linjaa ja strategiaa. Hymistelyitä ja vähättelyitä enempää emme kuitenkaan saaneet teflon-byrokraateista irti, vaikka kuinka väänsimme, kiertelimme ja kaartelimme - jopa imartelimme. Tapaamisten ja seminaarien seurauksena vatsassa alkoi kiertää sen verran, että oli aika vetäytyä kotisohvalle rakentamaan uutta henkilökohtaista taidepoliittista strategiaa.

www.virtualfinland.fi

Artists 2008

2008-10-04T22:48:00.004+03:00

Kuntsin museossa Vaasassa avautui Taiteilijat 2008 - Suomen Taiteilijaseuran 113. vuosinäyttely kuluneella viikolla.

Näyttelyssä on screenillä videoteokseni Wintergames, 2006. Olin jo lähdössä avajaisiin torstaina, kunnes reittiopas selvensi, että matka Helsingistä pohjanmaalle kestää julkisilla noin 7 tuntia. Sillä pääsisi jo New Yorkiin. Kumpaan lähtisit itse?

Taiteilijat 2008
26.9. - 2.11.2008 museon 1. kerroksessa -Artists 2008 at Kuntsi Museum of Modern Art, Vaasa, Finland. W e l c o m e !

After effects

2008-09-23T19:31:00.011+03:00

Koulusurmat laittavat miettimään monta asiaa. Paitsi suomalaisuutta, myös nuoria miehiä sekä eräänlaista after effect-ilmiötä, joka voidaan tulkita toisaalta suoraksi seuraukseksi yhteiskunnallisen työn epäonnistumisesta: liian sallivasta aselaista, mielenterveysonglmien vääränlaisesta tunnistamattomuudesta ja hallituksen päätöksestä olla lisäämättä määrärahoja nuorisotyöhön. Harrastukset: kauhuelokuvat ja aseet. Syyllisten listaan voisi lisätä huonon jenkkiviihteen, jossa väkivalta on mautonta huvia. Tai yhteiskunnan, joka pitää näitä täysin harmittomana viihteenä. Kun opetin taidetta, tajusin että 99.9 % nuorten visuaalisista ideoista tulee heidän kuluttamastaan massaviihteestä. Vain äärimmäisen harva kykeni kritsointiin, ja vielä harvempi ns. omien ideoiden tuottamiseen. Se oli järkyttävää mutta sen valossa ei ole yllättävää että tällaista tapahtuu. Pikemminkin olemme vain vähän jenkkilää jäljessä. Sielläkin on pohdittu aseenkantolupien, asemäärän ja koulumassamurhien välistä yhteyttä suhteessa väestöön. Takana vaikuttaa tietenkin mahtiaseteollisuus. Joka ei ole vielä nähnyt Michael Mooren kiisteltyä Bowling for Colombinea, suosittelen. Vääristelee totuutta tai ei, dokumentissa on silti hyvä pointti.

Art Fair on ohi. Eilen kannoimme Laurin kanssa jättimäisiä pussillisia pakkausmuoveja roska-astioihin ja lajittelimme pahvia melkein koko päivän Kaapelilla. Tänään olin toimistolla kirjoittamassa laskuja. Väsyttää. Koko Fairin aikana olen torjunut tunteen, mutta viimeisenä viikonloppuna se iski kaiken hypetyksen vastapainoksi ja kosti liika-aherruksen ja stressin.Mitro hoiti sunnuntaiseminaarin, jonka juonsin edellisenä viikonloppuna, että saisin levätä. Makasin sängyssä ja poikaystäväni ei sallinut minun tehdä muuta kuin raahautua alas kiinalaiseen ravintolaan. Otin kanaa ja paistettua nuudelia, uutta lempiruokaani. Ekologisista syistä kielsin itseltäni hiljattain makkaran, naudanlihan ja metwurstin lisäksi myös riisin. Kaupan muovipakkausten sijaan käyn nyt mummojen kanssa Hakaniemen hallissa hakemassa tuoretta kalaa ja leipää. Uudistus on ollut ekologinen paitsi luonnolle, hyödyllinen myös kukkarolle.

Maanantaina näin Kaapelilla Petterin, joka kertoi että ulkomaisesta viennistä huolimatta hän ei ole aikoihin pitänyt Suomessa näyttelyä. Kalhaman & Piipon tuleva näyttely on siis hänelle raikas poikkeus. Näin myös Hetan ja hetkessä olimme kahvittelemassa ja psykologisoimassa tyttöjen juttuja. Heta sanoi että olen liian kiltti ja nyt on aika opetella itsekkyyttä. Hän on ihan oikeassa. Jos haluan jatkaa tätä tahtia ilman burnouttia, on opittava sanomaan ei. Lupasin itselleni että opettelen ja laitoin heti ensimmäisen käytännössä vetämään.

Lähden marraskuussa kuukaudeksi Normandiaan residenssiin. Se on parasta mahdollista lomaa minulle. Evodie, gallerian /taidejärjestön tiedottaja, ja Benoît, johtaja, meilasivat minulle kesken Fairin että ovat hankkineet lennot samalle päivälle kuin he palaavat Helsingistä Ranskaan, 31.lokakuuta. Evodie järjesti myös pienen alivuokralaiskämpän Lillen keskustasta, josta näin kuvia, materiaaliraha ja stipendi tulevat järjestön puolesta. Yksityisnäyttelyni pohjoisranskalaisessa galleriassa maaliskuussa 2009 on kutsunäyttely. Suomalaisittain galleriavuokran maksamiseen tottuneena taiteilijana huokaan onnesta. Katalogi soolonäyttelystä tulee tietysti osana diiliä. Ja jaettu työhuone, sekä rahaa junalippuihin Pohjois-Ranskan sisällä matkustamiseen. He ovat järjestäneet ihan kaiken. Evodie toivoi nimenomaan että matkustan mahdollisimman paljon residenssini aikana. En sanonut ei tarjoukselle.

Fair & ecological?

2008-09-16T15:57:00.010+03:00

Tältä se näyttää. Kaksi salia täyteen temaattisesti rakennettua valokuvaa, videota, filmiä, objekteja, installaatioita, portfoliokirjasto ja loungetiloja, lapsille karkkia, pörrömattoja ja vaahtomuovisia designheppoja ja -elefantteja. Paitsi että mihinkään muuhun ei saa koskea.
-----------------------------------------------------------------------------
Eilen pidin ensimmäisen vapaapäivän pariin viikkoon. Maksoin kuukauden laskut kerralla, opiskelin korkeakoulun kurssia netin opintoympäristössä, vein tyytyväisen kissan hyiseen puistoon ulkoilemaan ja menin itse illaksi elokuviin. Näin dokkariklubilla John Websterin Katastrofin aineksia, mainion ja humoristisesti muovirojun ympäriatövaikutuksia kuvaavan elokuvan. Elokuvan jälkeen järjestettiin paneelikeskustelu, katsomossa istui ainakin elokuvaohjaajista Aku ja John paneelissa, lisäksi keskustelemassa oli tiedemiehiä ja -naisia sekä kunnallispoliitikko Tuomas.

Vedin itse kerran luontoliiton leirillä kalliomaalauskurssia. Olin 16. Sen jälkeen ympäristöasiat ovat kiinnostaneet lähinnä teoriassa ja olen kantanut korteni kekoon lähinnä vain tukemalla kuukausittain luonnonsuojelulla myös kyseenalaista mainetta niittänyttä organisaatiota rahallisesti, ajamalla bussilla ja metrolla töihin, asumalla pienessä asunnossa tiheästi asutussa kaupungissa, kierrättämällä kaikki roskani ja ostamalla second hand -vaatteita pari kertaa vuodessa. Websterin leffan jälkeen aloin potea morkkista lentomatkustamisesta, sillä yksi matka etelään vastaa 6kk hiilidioksidipäästöjä joka syntyy päivittäisestä yksityisautoilusta. Opin myös että suomalainen tuottaa 12 tonnia hiilidioksidia vuodessa, kun taas ruotsalainen naapuri vain 6 per hlö per vuosi. Miksi? Tämä johtuu pitkälti lämmityksestä, ydinvoimasta ja siitä että ruotsalaiset ovat onnistuneet ajamaan taloudellisesti kannattavaksi lämpöpumppusysteemin omakotitaloissa. Paneelissa ihmeteltiiin myös ihmisten sokeutta ja psykologista sitkeyttä noudattaa vääräksi havaittuja toimintamalleja vaikka he tietäisivät ne periaatteessa vääräksi. Elokuvassa esitettiin vertauskuvana kiinnostava tutkimus, joka oli tehty padon ympäristössä asuvien ihmisten keskuudessa. Kauimpana asuvat olivat eniten huolissaan padon aiheuttamasta ympäristöriskistä. Suoraan padon alla asuvat ihmiset taas eivät vaivanneet lainkaan päätään sillä, mitä heidän kodeilleen ja omaisuudelleen tapahtuisi, jos vanha pato joskun sortuisi. Se, mikä on suoraan silmien edessä, on kaikkein vaikein tunnistaa, tutkimuksessa todettiin.

Veni, vidi, vici!

2008-09-13T20:57:00.014+03:00

Art Fair avajaiset olivat mieletön succes. Pahimmassa tungoksessa 800 teoksen keskellä illan pääesiintyjän keikkaa katsomaan tulleet pettyivät ehkä hieman -ei kuitenkaan elektromusiikkiin, jota jopa Björkin ylistämä, Lontoossa uraa luova jäsenemme Heidi Kilpeläinen soitti multimediavisuaalien edessä valkoisessa jumppapuvussa käsittämättömällä energiallaan- vaan näköetäisyyden tai liikkumavaran takia, joka oli noin 300 vieraan sekä loungemaisen, videoiden ja valokuvien, ääniteosten ja myytävien kirjojen sekasijoittelun (omiksi, viimeisen päälle mattoja myöten kalustetuiksi loosheikseen) takia pääesiintyjän aloittaessa tasan 1 metri. Ilta meni muutenkin kuin sumussa. HK119 rokkasi, onnitteluja sateli meille kaikille. Halattiin ja taputettiin selkään.

Voi sanoa että koko taidemaailman kerma kävi näyttäytymässä: oli taidemuseon Tuula, Skannon Barbara, HDW:n Kari, Pirjetta, Kirsi, Oliver jne. Suoraan sanoen tuntui todella hyvälle vaihtaa muutama sana heidän kanssan ja kuulla kehuja. Vielä kaksikymmentä minuuttia ennen ennakkoavajaisia koordinoin siivousta ja kannoin työkaluja, odottelin ovimiehen saapumista, juomien kuljetusta joka oli viivästynyt, sekä raivasin takahuoneeseen tilaa cateringille viiden suurikokoisen taustaprojisoinnin keskelle roikkuen toisella kädellä puhelimessa. Huhhuh. Vieraiden saapuessa ovimies otti mediaväen vastaan ulkotulien loimussa, erään epäonnisen komelluksen takia hieman myöhästynyttä mutta hyvää kuohuviiniä kilisteltiin tyytyväisinä, sponsorilogot oli saatu tunti aiemmin liimattua seinään 2 metrin This is Fair. - mainostoimiston meille disainaaman punaisen punasokeatarran kanssa (päämainonnassa julisteissa on teksti Is this Fair? punavihersokeiden testiä muistuttavalla leiskalla, jonka Joona - genius!- suunnitteli meille Saatchilta). Pääpartnereille järjestimme omat opastetut kierrokset tarjoiluineen ennakkoavajaisissa, jotka vetivät valovoimaiset Heta ja Kari. Sanoma tuli kiittelemään erikseen etenkin ensimmäisestä kierroksesta, joka oli heistä ollut ihastuttava. Olemme siis tyytyväisiä. Myös Barbara ilmaisi olevansa tyytyväinen, mikä on meille erittäin tärkeää.

Ilta huipentui Luxiin, jonne ällistykseksemme todella tulivat kaikki kuvataiteilijat. Tunnelma jatkui riehakkaana pitkälle aamun tunteina. HK:n täysi keikka oli loistava. Viimeisiä muistikuviani on, että elektroartisti tanssittaa kravatista molempia toiminnanjohtajiamme lattialla discopallojen alla, ja me istumme looshissa ja siemailemme überkalliita juomiamme näyttelyarkkitehdin ja hallitusten jäsenten kanssa. Sen jälkeen armoton päänsärky illan kaikesta jännittämisestä vei mukanaan, ja painuin nukkumaan muutamaa tuntia ennen kuin varsinaiset messut avautuivat aamulla. Huh mitkä bileet!

Ja seuraavan aamun tunneilla alkoi jo seuraavan vuoden Art Fairin juoniminen. Tavoitteena on vielä tätäkin isompi, mahtavampi, kauniimpi, temaattisesti jaoteltu Fair, jossa on huipputekniikkaa ja huipputaidetta yhdistettynä hintahaarukkaan, josta jokainen vieras löytää jotakin.

Mutta seuraavan viikon vietän paikan päällä brotheruksia, parantaisia ja baumgartnereita myyden. Tänään lauantaina messujen ovella oli jonoa, kun tulin paikalle aamulla:) Myös 1. päivänä kävijöitä ja ostajia oli aamusta asti.

Medianäkyvyttäkään ei voi moittia. Sanoman ja kfs median diilien takia olemme ilmeisesti tavoittaneet hyvin mahdolliset ostajat. Eilen olimme ylen pääuutisissa Suvin kanssa, Hesarissa oli juttu ja Nytissä sekä parissa radio-ohjelmassa ja kauppalehdessäkin kuulemma.

Huomenna juonnan Art Fair-seminaaria klo 14 alkaen: Heta kertoo mitkä viisi teosta ostaisi klo 14, myöhemmin esittäytyvät Asko valokuvataiteen museosta, näyttelyarkkitehtimme Tuija ja kaksi kööpenhaminalaista galleristia kiinnostavasta tanskalaisesta taidemarkkinasta, jossa on meneillään jonkinasteinen nykytaidebuumi.

Tervetuloa näyttäytymään yhdessä vuoden kiinnostavimmista nykytaiteen tapahtumista ja keskustelemaan siitä, mikä on juuri nyt Fair. Ja ostamaan hyvää taidetta eläviltä taiteilijoilta!

Tv1 12.9.08 /Art Fair Suomi kulttuuriuutisissa

Fair Art

2008-09-10T22:19:00.005+03:00

W e l c o m e !

Opening on Thursday, 11th September 2008 7-9PM featuring HK119, London.
Club @ Lux, Narinkkatori, 10PM-. Free entry until 24!

www.artfairsuomi.fi

Lemon Grass

2008-09-07T16:17:00.008+03:00

Pyöräretki Viikkiin ja thairuokaa Lemon Grassissa. Kirjahylly on saatu muuton jäljiltä koottua ja asettautuminen uuteen kotiin etenee hyvin. Punaiset Kukkapuron tuolit tosin ovat yhä kynsitympiä kissan jäljiltä. Sillä on uusi puremis- ja raapimiskausi. Mitä ei voi purra tai raapia (lukuunottaen ihmiset jotka pitävät sylissä), ei yksinkertaisesti ole kiinnostavaa. Huokaus. Eilen olimme työhuoneella kissan kanssa. Halu päästä ulos on suuri, mutta kun valjaat on puettu, 200 metrin kohdalla tulee yllättäen ikävä kotiin. Niinpä työhuone tarjoaa sopivan paikan parinsadan metrin säteellä, jonne ehdin kantaa kesken ulkoilua mieltään muuttavan eläimen. Samalla tulee tehtyä töitäkin. Taidan ottaa kynsijän sinne jatkossakin kaveriksi.

Advertisements & rain

2008-09-06T23:01:00.006+03:00

Sataa. Lauantai. Järjestelin työhuoneella tavaroita ja tein ensimmäisen kenttälounaan. Masterit onnistuivat hyvin 3 leffasta. Futon, sohva, rahi, stereot, kirjahylly, työpöytiä, valaisimia ja saunaosasto vieressä - työhuoneellani voisi jo asua!

Perjantaina tapasin palaverissa Mitron, Timon ja Tuijan. Kävimme läpi teosvälitystilaisuuden tilanteen ja ensi viikon näyttelyn rakentamisen. Kokosivun mainoksemme ovat Blue Wingsissä, Gloriassa, Glorian kodissa, G:n antiikissa ja Sarassa. Way to go! Markku saatiin toisen mediabrunssin juontajaksi Markuksen tilalle. Hyvä Markku! Viime hetken perumiset eivät ole koskaan helppoja. Tein keskiviikkona tarjouspyynnön 3 äänentoistoa ja lavoja rakentavaan firmaan ja hoidin kotikoneelta vastauksia. Cateringfirma vahvisti tilauksemme. Sanoman Kaija antoi ryhmänsä vetäjän puhelinnumeron, ja neuvoin häntä miten löytää Hetan torstain ennakkoavajaistilaisuudessa. Mitro ja Timo sovittelivat näyttelynrakentajien aikatauluja viikkokaleteriin. Kaikki alkaa olla siis enemmän tai vähemmän kohdallaan.

Härdelli alkaa maanantaiaamuna klo 10. Sen jälkeen päivystän siellä seuraavat 10 päivää ja myyn nykytaidetta. Avajaisbileistämme, joissa esiintyy mm. HK119, tulee hienot. Enää vain lama voi pysäyttää hankkeen. Tavoitteenani on, että yhä useampi suomalainen taiteilija pystyy elämään taiteellaan joutumatta myymään sitä torilla tai muuttamaan Berliiniin. Sitä odotellessa.

Art Fair Suomi

Arbeit Macht Frei

2008-09-04T20:05:00.007+03:00

Tänään olin stressaantunut. En töistä toimistolla, eikä ensi viikolla lähestyvästä teosvälitystilaisuudesta, tai siitä että kirjoitin yötä myöten edellisen festivaalin tuottajalle työtodistusta, tai alkaneista taidehallinnon oppinnoista, jotka vaikuttavat hyvältä. Niiden ansiosta saan levätä ainakin kerran parissa viikossa luennoilla, joita pitävät tasokkaat asiantuntijat UM:n kulttuurivientihenkilöistä Music Export Finlandin pomoihin. Jos tässä ei hioudu ammattilaiseksi niin ei missään. Toimiston stressiin ja projektien hallintaan tosielämässä verrattuna teoria on kuitenkin vain lasten leikkiä. Lasten leikkiä mitenkään aliarvioimatta.

Stressasin upouusilla huonekaluilla muuton yhteydessä sisustetulla viihtyisällä työhuoneellani uuden Macbook Pron Leopard- käyttöjärjestelmän surkeasta iMovie-ohjelmasta, joka ei tottele enää dvd:n kopiointitarkoituksessa mitään normaalia käyttäytymistä. Olen ahneiden markkinoiden uhri, jotka syytävät uutta tavaraa ja käyttöliittymää joka kolman vuosi vaarantaen paitsi ammattimediataiteilijoiden mielenterveyden, myös kaiken jo olemassa olevan, korvaamattoman videomateriaalin käyttökelpoisuuden. Onneksi olkoon, maalarit, teidän ei tarvitse käydä tätä lävitse! Tunnin hiusten repimisen jälkeen käväisin lounaalla ja tein masterit vanhalla pöytäkoneella, jossa on tuttu ja turvallinen parin vuoden vanha ammattilaissofta sekä -dvd-ohjelma. Sepäs ei vain aukene uudella koneella, samoin kuin eivät vanhat qt-movietkaan. Maksettuani viime kerralla alan ammattiliikkeessä näyttelyyn menevistä datasiirroista ja mastereista käsittämättömän kovan hinnan, päätin tällä kertaa istua työhuoneella, kunnes kone suostuu sylkäisemään nauhat kallisarvoisista sisuksistaan.

Ja suostuihan se, lopulta. Aargh!

Arts Management

2008-09-01T22:02:00.005+03:00

Kurssi varmistui sitten tänään. Ehdin jo vuodattaa tuskan hikeä, kun nettisivulla oli ilmoitettu kyseiset Arts management- maisteriohjelman opinnot loppuunmyydyiksi. Vaisto kuitenkin sanoi että jotain olisi ehkä sittenkin tehtävissä, ja niinpä oltin luurin kauniiseen käteen heti maanantaiaamun ruokatauolla. Ystävällinen SibAn opintohenkilö -palveluhenki aivan toisesta ulottuvuudesta kuin meillä KuvAssa aikoinaan!! - järjesti minut sitten täydelle kurssille suoraan ilmoittautumislomakkeen ja esivalinnan "ohi", kun olin pommittanut opintoneuvojia aikani.

Koska kyse on ihan oikeasta sivuainekokonaisuudesta, joka kestää koko vuoden, sitoutuminen hieman hirvittää. Entäs kun meillä on avajaiset galleriassa? Kun lähden Normandiaan marraskuussa valmistelemaan kevääksi Ranskaan tulevaa yksityisnäyttelyäni? Ystävällinen ääni vastaa langan toisessa päässä: Ei hätää - osan opinnoista voi hoitaa käytännön näytöillä, kirjallisilla töillä ym. Läsnäolopakko ei ole 100%. Mahtavaa.

Soundscapes, butter & boxes

2008-08-31T18:57:00.007+03:00

Festivaali huipentui kohdallani Sinebrychoff 2.0-teokseen Koffin puistossa, jossa esitin nigerialaishuijauksia, spämmejä, webcrawleria puistoympäristössä ja järjetöntä mainoslausetulvaa kahden tunnin ajan kännykkään imaginaaristen keskustelukumppaneiden kanssa. Vietin aikaa myös nurmikolla istuskellen ja opetellen cd-soittimesta hepreaa, bushin poliittisia puheita ja kuuntelin nauhalta berliiniläisen metrolinjan matkaa halki saksalaisen kaupungin keskellä helsinkiläistä puistomaisemaa. Hauskaa ja surrealistista. Useat osanottajat sound enhancereineen, joiden tehtävänä oli tutustua puiston "akustiseen hyvinvointiin", ottivat jutun tosissaan. Heidän tehtävänään oli myös täyttää hupaisan abstraksi lomake - rasti ruutuun: onko tunnelma puistossa asteikolla 1-5 mielestäsi ystävällinen vai vihamielinen/ surullinen vai iloinen/ kiivas vai rauhallinen? Yllättävää oli että ihmiset menivät lähes kaikki halpaan, eivätkä kymmenen näyttelijää jotka seurasivat heidän reittiään ja järjestivät akustisia kohtaamisia puiston uumenissa osallistujien reitille, tulleet paljastetuiksi. Nerokasta.

Pidin myös Jounin ja Charlien voiperformanssista joka kulki Linnunlaulusta Hietsuun ja Carolen ja Essin ranskalaisesta eleganssista ja ironiasta huikaisevan kauniissa iltapäivävalossa Hietalahden torin rannassa. Aamun esitys jäi Mimosalta ja Vivianalta sen sijaan valitettavasti näkemättä. Täytyy sitä organisaattorinkin joskus nukkua.

Sunnuntai on mennyt kokonaan muuttaessa. Eräänlaista performanssia sekin. Olen purkanut kirjahyllyä, koonnut kirjahyllyä, raahannut tavaroita ilman hissiä ja hissin kanssa, tehnyt tilaa ja swiivonnut työhuoneella, joka hetken oli täydellisen siisti mutta nyt taas täynnä huonekaluja muuton jäljiltä. Muuton ajankohtaan lauantai-iltana osui rappukäytävässäni kaksi toistakin muuttoa, ja hissi oli kolmen tunnin ajan varattu. Moving out of hell. Onneksi saimme poikaystävän 2 kaveria ja kaverini Peterin auttamaan, lisäksi kantoapua tarjosivat uudet vuokralaiset. Enää astioita ja kirjoja huomenna töiden päälle siirrettävänä. Tänään, muuton 3. päivänä, muuttolaatikot ja teippi loppuivat kesken.

Dagen Efter

2008-08-29T16:07:00.008+03:00

Koffin puisto oli tuulinen ja sateinen, kun tapasin Christophin ja Pessin sekä 3 muuta näyttelijää puoleltapäivin harjoituksessa. Aamu tuli liian aikaisin. Vietin sen Petran, Juhan, Karin ja Tiinan seurassa työvaliokunnan kokouksessa miettien taidepoliittisia linjoja syksyn seminaareja ja tapahtumia varten, sekä keskustellen isommista hankkeista joita on vireillä taiteilijan aseman parantamiseksi. Myös lakiuudistusta sivuttiin. Illalla oli mennyt pitkäksi paitsi meillä myös muilla Kaapelitehtaan kokkareiden vuoksi, jotenka porukka oli väsähtänyttä. Olo oli heikko mutta pää leikkasi sitäkin terävämmin.

Ajattelin palata takaisin kouluun. Tai oikeammin aloittaa opintoja avoimessa yliopistossa. Siba järjestää vuoden aikana kiinnostavan Arts management- sivuainekokonaisuuden Johdatusta taidehallintoon, 18 ov, ja opetuspäivätkin sopisivat kuin nappi silmään viikkokalenterissa. Kurssille ilmoittautuminen tosin jo umpeutui, mutta siellä oli kuulemma vielä runsaasti tilaa jokin aika sitten kun soitin toimistolle. Petran kannustuksesta innostuin uudestaan. Jos päätän lähteä ja minut hyväksytään, koulu alkaa ensi viikolla.

Tällä hetkellä hirvittää eniten muutto, joka ei etene. Puolet kavereistani ovat valinneet omaksi muuttopäiväkseen kaikista vuoden 365 päivästä juuri sen saman kuin minäkin, joten heikolta vaikuttaa. Luotan tällä hetkellä sattumaan, älyttömään onnenkantamoiseen ja ennen kaikkea äkilliseen ihmeeseen, että saamme kannettua kaiken poikaystävän kipeytyneellä kädellä minun juostessa kiireisen festivaaliviikonlopun keskellä esiintymässä, dokumentoimassa ja iltatilaisuuksissa.

A Regular Day at the Office

2008-08-28T11:40:00.010+03:00

En tavallisesti peru tapaamisia teoksiani levittävän tahon kanssa, mutta tällä viikolla festivaali ja teosvälitys vievät kaiken aikani. Eilen kävimme Jannen kanssa läpi Amorph- budjetin tilanteen ja tapasimme Timon kanssa Mitron ja Tuijan Hippolytessä täydet kolme tuntia kestävässä palaverissa teosvälityksen tiimoilta. Sitten takaisin toimistolle hoitamaan sähköpostiliikennettä ja postittamaan 2000 kutsua Timon kanssa. Lähdin kuudelta sateisesta keskustasta kotiin. Aamulla autoin Jannea ja Juhaa siirtämään seiniä tänään aukeavaa näyttelyä varten galleriassa. Haimme maton, pöydän ja jalat Timon ja Jannen kanssa kellarista. Edellinen ilta oli mennyt Huvilateltalla konsertissa taiteilijoiden kanssa, ja edellinen päivä piti sisällään hallituksen kokouksen, seminaarin, sponsorineuvottelun ja kutsujen postitusta. Flunssat ja sairastumiset ovat vähentäneet viime aikoina galleriahenkilökuntaa, mutta onneksi meillä on taustavoimia. Minulta on aina puuttunut tuo maaginen taito sairastaa kesken festivaalin.

Jos olen joskus hieman kireänä, onko se niin ihme.

Arctic thinking

2008-08-28T10:54:00.007+03:00

Eilenillalla huomasin, että on kylmä. Ei ole enää kesä, ja kaikki talvivaatteeni ja villapuseroni ovat työhuoneella tilapäisvarastossa. Heinäkuussa sanottiin, että alkukesän koleus jatkuu, ja vuodenaikaan nähden on viileää ja sateista. Elokuussa taas arvuuteltiin, onkohan kesä nyt mennyt. Kun eilen kuuntelin säätiedotusta, syksyn kerrottiin tulleen lopullisesti. Outoa ehkä, mutta jotenkin jo arvasin. Tarvitaan yksi vilkaisu maailmankartalle ja toteamus, että elämme Alaskan leveysasteilla.

Muutan sunnuntaina loput tavarat asunnoltani poikaystävälle puiston toiselle puolelle. Ainakin kirjahylly, ranskalaiset filosofiateokset kristevasta baudrillardiin ja taidekirjat matkustavat uuteen kotiin, sohva sen sijaan täytyy sijoittaa työhuoneelle. Poikaystäväni käsi on edelleen kipeä riehakkaan syntymäpäivän jäljiltä, ja siirrettävää on paljon, joten en suoraan sanottuna tiedä miten selviämme. Uudet vuokralaiseni tulevat maanantaiaamuna ja edelliset lähtevät perjantaina.

Tämän viikon joka illalle on rientoa kansainvälisen esitystaiteen festivaalin takia, jota järjestämme parhaillaan Helsingissä. Festari huipentuu viikonloppuna esityksiin Hietalahden ja Ruoholahden alueella, sekä festivaalinäyttelyn avajaisiin tänään galleriassa. Esiinnyn yhdessä ääniteoksessa Sinebrychoffin puistossa lauantaina ja sunnuntaina klo 12-14, mutta teos on konseptuaalinen ja esiintyminen on ehkä siksi väärä sana. Christoph ja Pessi työstävät pääosin nettitaidetta, googlea köyhdyttäviä sivustoja ja soundwalkeja, joten odotettavissa on aistit herättävä ja mahdollisesti ravisteleva kokemus - sikäli kuin arktinen elokuun sade ei pääse torpedoimaan esitystä.

Amorph!`08

2008-08-21T13:31:00.007+03:00

Tervetuloa Amorph!`08 Esitystaiteen Festivaalille 14.-31.8.2008!

the club

Amorph!08 klubi järjestetään lauantaina 23.8.2008 alkaen klo 19 Dubrovnikin Lounge & Lobbyssa. Esiintyjinä taiteilijaparit Outi Pulkkinen & Jouko Kyhälä, Homo Pomo sekä Taavet Janssen & Maike Lond.

Liput 7 € ovelta
Dubrovnik Lounge & Lobby
Eerikinkatu 11

seminaari

Institut Finlandais
60, rue des Ecoles 75005 Paris
4.6.2008 klo 10-16
Vapaa pääsy

Ranskan kulttuurikeskus
26.8.2008 klo 13-17
Kaapelitehdas
Tallberginkatu 1 C 13
Vapaa pääsy

esitykset

Taiteilijaparien työt muodostavat Amorph!08 –festivaalin ytimen esitysviikonloppuina Pariisissa (7.-8.6) sekä Helsingissä (30.-31.8.). Esitysten lisäksi taiteilijoita on mahdollista kuulla yleisölle avoimessa seminaarissa sekä nähdä suomalaisia ja ranskalaisia esitys- ja performanssitaide –dokumentteja esittelevän videoteekin. Edellisten lisäksi Helsingissä järjestetään festivaaliklubi sekä kaupunkitilaa tutkiva työpaja.

Työpajataiteilijat lähtevät kiertämään teosaluetta Kaapelitehtaalta klo 10. Vapaa pääsy.

Esitykset 30.-31.8. Hietalahti-Ruoholahti -alueella:

klo 10-12 Mimosa Pale & Viviana Moin Hietalahden kirpputori
klo 12-14 Pessi Parviainen & Christophe Bruno Sinebrychoffin puisto
klo 14-16 Jouni Partanen & Charlie Jeffery Hietalahden kirpputori
klo 16-18 Essi Kausalainen & Carole Douillard Hietalahden ranta

Kaikkiin esityksiin vapaa pääsy. Liput festivaaliklubille 7 euroa.

työpaja

Festivaalin osana Helsingissä 18.8.-29.8.2008 järjestetään kuvataiteilija Erkki Soinisen ohjaama kaupunkitilaa tutkiva työpaja, johon osallistuu avoimen haun kautta taiteilijoita ja taideopiskelijoita. Kahden ensimmäisen päivän ajan luennoidaan paikka-ja tilannesidonnaisen taiteen lähtökohdista installaatio-taiteen historian pohjalta.

Festivaalitoimisto

MUU galleria
Lönnrotinkatu 33
00180 Helsinki
Finland

Avoinna
ma-pe klo 12-17
la-su klo 12-16

Puh. +358-9-625 972
amorph08@muu.fi
www.muu.fi/amorph08

Corona baari – virallinen festivaaliravintola
Eerikinkatu 11 
Avoinna
ma-to 11-02
pe-la 11-03
su 12-02

Flow

2008-08-15T10:19:00.004+03:00

Tarvitsin getawayn neljän seinän sisältä vapaapäivänä. Viime hetken liput Flow`hun! ja aivan meidän kotikulmilla, kulttuurin kehdossa Sörnäisten Suvilahdessa.

Uteliaisuutta herättää etenkin: HARMÖNIA presents MASTERS OF SKWEEE. Uusi suomalaisten keksimä musiikkityyli, jota täytyy päästä kuulemaan, synteteettisiä ääniä yhdistettynä funkiin, r`n b`hin ja souliin.

Ossetia

2008-08-11T08:32:00.005+03:00

Perjantai. Istun takkatulen ääressä pienessä mökissä keskellä itäistä järvisuomea ja katselen Pekingin Olympialaisten avajaisia. Sauna lämpiää. Mökissä ei ole juoksevaa vettä, mutta taulutelkkari kyllä. Vedessä lipuvat joutsenet, mutta silmieni edessä kangastavat maailman huippujohtajien kuvat katsomossa seuraamassa huipputapahtumaa. Siellä ovat George ja Laura, Nicolas, Matti ja Vladimir.

Ilotulitusten jälkeen vaihdan kanavaa. Punaiset ja keltaiset ilotulitteet verkkokalvoilla näen toisenlaisia, mutta yhtä mahtavia räjähdyksiä. Keski-Aasian tummaa yötä vasten ne näyttävät jotenkin vielä juhlavimmilta kuin valoilmiöt kemikaaleilla puhdistetulla, pilvettömällä kiinalaistaivaalla. Venäjä on hyökännyt Georgiaan vastauksena Etelä-Ossetian tapahtumille. Taustalla on Georgian valmius liittyä puolustusliitto Natoon. Presidentti Saakasvili kuvailee tilannetta samanlaiseksi, jossa Suomi oli vuonna 1939 suhteessa Venäjään.

Käännän kanavan takaisin. Matti on hiljaa. Vladimir myhäilee katsomossa ja katselee kuvaruudussa ilotulitusta hymysuin.

Kesälukemista.

Free falling

2008-08-03T13:20:00.008+03:00

Onni on

Aurinkoinen päivä, ja jos ei - niinkuin usein on, kun ei asu pysyvästi subtrooppisessa ilmastossa- niin sadepäivä.

Kahvila. Sunnuntai. Aamiaisihmiset juuri poistumassa. Ei liikaa tulevia töitä jotka painavat. Hyvä kirja tai artikkeleja sisällissodasta. Lisukkeeksi kaikki aikakauslehdet läpi. Grafiikat, jutut, henkilöt ja värit.

Tuhat kuvaa lomamatkalta saa odottaa. Samoin kopio mastereista kahteen näyttelyyn. Tänään ei ole muuta tekemistä. Vain Franco ja minä.

Humble Jumble

2008-08-02T14:45:00.008+03:00

Ei enää Sangriaa rannalla, pinjojen huminaa vuoristossa uima-altaalla ja valkoisessa riippumatossa uinahtelua. Ei kalkittuja taloja ja yksinkertaista luksusta. Ei Avenida del Mediterraneon ruuhkaa ja vuoristoteiden vauhtia. Ei 60-luvun uskomatonta roadmoviefiilistä Torrien betonirannalla, Nerjan ja Salobrenan ja Malaguetan hienohiekkaisten rantojen polttavaa kuumuutta ja tapaksia palmujen ja coca-cola- mainoslakanoiden varjossa. Ei aamiasiterassin päätä huimaavia näköaloja 44 asteisen, kuivaksi poltetun maan yli, meren huumaavaa tuoksua ja espanjalaista vahvaa kahvia. Ei illan lämmintä tuulta omalla terassilla ja tuhansien valojen merta alapuolella horisonttiin asti. Ei ihania kulkukissoja islamilaisilla linnoituksilla ja vaarallisia, nopeita maanteitä, siltoja ja tunneleita Costa Blancan varrella jotka on pitkälti rakennettu the infamous Costa del Crimen hulppeilla verovaroilla.

Paluu todellisuuteen. Ja merituulen harventaman ja auringon polttaman kuontalon hoidattaminen kampaajalla. Jos jotakin vihaan niin se on juuri naisille suunnatut ns. hyvinvointipalvelut hiustenleikkuusta kaikenmaailman spa-hoitoihin. Kun kihelmöinti ja kutitus lopulta lakkaa, ja superpaksujen hiuksieni jokainen kerros on lyhennetty ja kuivattu juuriaan myöten, ja lakkapilven alta näkee taas jotakin sekä pystyy hengittämään, olen liimautunut kirjaimellisesti muovituoliini kiinni, niska on repimisestä jumissa ja ilmekin on venähtänyt epämäääräisen tuskaiseksi. Säälittää vain kampaajaparat, jotka luulevat, että heidän työskentelytavoissaan on jotakin pielessä. Joka kerran jälkeen vaihdan uuteen, mutta joka kerran jälkeen petyn. Leikkasin vuosikausia itse hiukseni välttääkseni joka puolivuotisen taiston. Hoidatan joka päivä hiukseni tarkoin hoitoaineilla ja kosteusvoiteilla pitkittääkseni hoitokertoja. Lopulta totesin, että en yksinkertaisesti halua näyttää mörrimöykyltä. Niinpä päätin kestää ja purra hammasta. Se mikä ei tapa, vahvistaa :D

En tajua, mistä naiset ylipäänsä puhuvat mainostaessaan ihania hemmotteluhetkiä. Jos muuttaisin nyt pieneen rantakylään Andalusiaan, jossa olisi vain kalastajia, pappi, kirkko ja köyhiä maanviljelijöitä, olisin varmasti täydellisen onnellinen ilman yhtään ainutta jalkahoitolaa, kampaajaa tai rakennekynsien muotoilijaa. Mutta ilman internettiä repisin hiuksia päästä alle päivässä.

Viva Espanja

2008-07-13T22:25:00.021+03:00

Mökillä olo on aivoille lomaa ja terapiaa. Aamu-usva ja auringonnousu vaaleanpunaisella järvellä kello kuusi on varmasti upeinta mitä voi keskikesällä nähdä. Ainakin Suomessa. Sesongin hengen mukaisesti listaan tähän kuitenkin yhden toisenkin kesälomakohteen, vaikkapa vain herättääkseni närää pohjoisen vesisateessa pulikoivien urheiden tuttavieni mielissä.

Viikon päästä lähden poikaystäväni ja veljeni kanssa tänne etelän syleilyyn . Ehkä pikemminkin torakoiden ja turistiviidakon puristuksiin, mutta lämpimään kuitenkin. Olen ollut perheeni kanssa 13 kertaa Kreikassa pienenä, mutta aikuisena vain kerran Italiassa ja Espanjassa. Silloinkin sain kahdeksi vuodeksi henkisen - sekä fyysisen - allergian kuumuudesta ja hiestä. Korkealta vuorelta heinäkuisen Andalusian syleilystä on varmasti huimat näkymät Malagan kaupungin yli merelle. Kiitoksia Suville suositteluista, meiltä kaikilta kolmelta: mukaan pakataan poikaystävän ja veljen lisäksi tetenkin paljon hullua iberialaista, tai ihan vain suomalaista, seikkailumieltä. Jalkaisin emme kuitenkaan kiipeä ylös la playalta huikaiseviin Axarquían panoraamanäkymiin iltaisin, vaan epäekologisesti ihan omalla (vuokra-)autolla. Tänä vuonna nimittäin kasvatan ekologista jalanjälkeäni varastoon, että ensi vuonna ei sitten tarvitse vähän aikaan. Ainakin näin uskottelen itselleni.

Cervezaa, paellaa, fiesta, fiesta! Sirä paitsi, täytyyhän sitä käydä katsastamassa ihan paikan päällä, joko Torres- humu olisi laskemaan päin. Tuskinpa on.

Adios amigos!

Designin Future

2008-06-30T14:57:00.009+03:00

Kari on mökillä. Timo Riigassa. Kari K lähti tänään purjehtimaan. Barbara mökille. Patrick purjehtii. Minna pitää kurssia ulkosaaristossa. Anu etsii asuntoa Berliinistä. Tellervo kirjoitti tekstarin että ilmoittautuu heti syksyn koitoksiin, kunhan Kroatian maaseudulta löytyy yksikin nettikahvila, jossa on toimiva internetyhteys.

Koko Helsingin taidemaailma lomailee. Paitsi minä. Syksyksi syntyy edelleen päivittäin esiintyjälistoja, avajaisohjelmaa, uusia sponsorikumppaneita ja 3-5 vuoden tähtäimellä media- ja yritysyhteistyötä. Tapaamisia hiostavissa meetinghuoneissa, kun shortsiasuiset ihmiset pyöräilevät lasikuutioiden ulkopuolella aurinkolasit nokalla.

Suunnitteilla isosti tapahtumien synergiaa. Virkistävää toimintaa helsinkiläisen kulttuurikentän pienellä mutta elinvoimaisella hiekkalaatikolla.

Huomenna lähden lomalle paikkaan X (tai Y, tai Z..), takaisin tulen tasan 4 viikon kuluttua.

Aika toivottaa hyvää kesää kaikille. Ja kiitos tästä keväästä.

Yahya

2008-06-24T18:39:00.008+03:00

Yahya juhannussaarella.

Suomalainen kirkko viettää juhannuksena Johannes kastajan juhlaa.

Johannes Kastaja (arab. ‏يحيى‎, Yahya) on myös Islamin profeetta.

Me muut vietämme ihan vain juoma-, purjehdus- ja makkaranpaistojuhlaa.

Itse vietin Juhannusta saarella, jossa vain lampaat laidunsivat kesäisin 1700-luvulle saakka. Sen jälkeen siirtokunta komennettiin asuttamaan se. Asuin 1800-luvulta peräisin olevassa punaisessa lennätintuvassa, jonka venäläinen upseeri oli haudattu sen pihalle. Avasin oven aamulla, ja terassilta oli näkymä ulapalle. Siitä alkoi käytännössä meri, jonne Estonia, amerikkalaisten hiililaiva ja lukemattomat muut laivat ovat uponneet. Kun join juhannusaamuna japanilaista vihreää teetäni ja söin Ullan pihalta poimimista nokkosista paistamia herkullisia muurinpohjalettuja, kuvittelin kuinka hyisenä jouluyönä paikalliset pelastivat samasta merestä lumisateen keskeltä 40 hytisevää jenkkiä ja muutaman kapteenin. Kiitokseksi jenkit pystyttivät saarelle kirkon.

Hyvää Yahyan jälkimaininkia kaikille lukijoille.

Grand opening

2008-06-17T20:21:00.012+03:00

Grand Opening :D

W e b b i s i v u s t o n i aukeaa 23. kesäkuuta!
Tervetuloa!

My web page opens on the 23rd of June, 2008.
See you Online!

Smultronställe

2008-06-14T22:24:00.009+03:00

Juhannus on tulossa, enkä pääse yhteisymmärrykseen toisen puoliskoni kanssa yöttömän yön juhlapyhien viettopaikasta.

Ystäväni Minna on kutsunut meidät Utölle, Korppooseen. Saari kuuluu Turun ulkosaaristoon, ja on Suomen eteläisin asuttu saari (35 km Tallinnasta) 40 asukkaineen. Juhannussalon pystytystä, juhannustanssit ja saunomista Kuvataideakatemian residenssirakennuksessa, joka on vanha postinlajitteluasema. Siellä meille on varattu oma huone merinäköalalla. Ihanaa, suomenruotsalaista fiskareidylliä, vaaleanpunaisia romanttisia auringonlaskuja, merta ja lokkeja. Mitä muuta voisi toivoa? Sekä minä että ystäväni olemme viettäneet lapsuudenkesämme saaristossa, minä Espoon ja ystäväni Turun. Käppyrämännyt, levä ja simpukat. Hiekka. Kalliot. Purjeveneet, hiljainen merituuli ja punaiset majakat. Aah. Onkohan mitään, mikä herättäisi niin paljon hyviä ja nostalgisia muistoja?

Poikaystäväni taas on kutsuttu Kuusankoskelle, hyttysten pyhään kehtoon sisämaahan. Kuusankosken läpi virtaa jokin suuri joki, jonka nimeä kumpikaan meistä ei muista. Sinne tulevat tietysti myös kaikki hänen kaverinsa. Juhlimista on luvassa suomalaisittain pitkään, äänekkäästi ja rankanpuoleisesti. Hiljaisuus ja rauha - puhumattakaan omasta - on kaukana.

Vaikea valinta.

Tallinna

2008-06-12T23:03:00.009+03:00

Kulttuurikatel, Tallinna.

Palattuani Pariisista olen pääosin nukkunut. Itse matka meni nappiin, vaikka instituutista valiteltiinkin etukäteen, että taide ei kiinnosta riittävästi ihmisisä. Tapasin matkalla kaikki jotka pitikin: Putin, Olivierin, Isabellen, Terhin, taiteilijat ja muut jotka tekivät festivaalista onnistuneen. Juhan kirjoituksesta huolimatta vaahtokylpyni ei sitten toteutunutkaan, mutta sensijaan pääsimme tuottajan kanssa livahtamaan illaksi konserttiin la Cigallessa, Montmartren kupeessa.

Eilen vein hallituksen hyvin ansaitulle virkistäytymisretkelle Tallinnaan. Matka ei tietenkään sujunut aivan ilman kokouksia, mutta tunnelma oli joka tapauksessa rento ja taiteesta ja politiikasta juttelukin sujui eri tavalla tunkkaisen kokoushuoneen ulkopuolella. Ja merellähän riittää happea. Seurasimme huvittuneina uskonnollisen kulkueen tavoin eteneviä turistilaumoja ja puhuimme taiteesta, taiteilijoista, lapsista, elämästä, ikäihmisten tanssikulttuurista, eestiläisestä ruoasta, reisijöistä, täyskasvanud-termistä, sponsori-isovanhemmuudesta, venäläisistä adoptiolapsista, Murmanskista ja muista päivänpolttavista aiheista.

Amorph!08- diary

Pariisi

2008-06-02T15:44:00.004+03:00

Lähden aamulla Pariisiin. Hammasharja on vielä pakkaamatta - sen sijaan mukana kulkee 15 katalogia, osoitteita ja kontakteja, kutsuja, karttoja, 2 digikameraa (järjestelmä ja tasku), hd-videokamera ja jalusta, jne.

Kissa pakattiin poikaystävälle viikonloppuna, ja muutin kesäasuntoon puiston toiselle puolelle. Tämä on ensimmäinen kesä, kun en ole vielä kesälomalla. 3,5 kuukauden kesälomat olivat siitä ihania että niiden aikana sai aikaiseksi niin paljon: näyttelyitä ja uusia teoksia. Tänä vuonna viikkoja on 5. Tulee kiireinen loma.

Olen viime aikoina leikkinyt galleristia syksyn teosvälitystilaisuutta varten, toiminut tuottajan ja toimistosihteerin tehtävissä, järjestänyt tapaamisia ja toimintaa, laskenut tiliöintejä ja budjetteja, soitellut ja maanitellut, sekä viimeisimpänä mutta ei varmaankaan vähäisimpänä, ajanut taiteilijapoliittisia uudistuksia. Niistä merkittävin on kesäkuun 12. eduskunnan käsittelyyn tuleva uudistus taiteilijoiden ja tutkijoiden sosiaaliturvasta. Niin menestyviä, sinnitteleviä kuin ei-menestyviä taiteilijoitakin ja tutkijoita tuntuu yhdistävän yksi asia: jossakin elämänvaiheessa näihin asioihin joka tapauksessa törmää. Uudistus on tulossa mm. apurahalla työskentelevien eläkkeiden kerryttämiseen ja sairasvakuutuksiin. Ehtoihin jotka koskevat työllistymistä saimme jo 15.4. ohjeistuksen Cronbergilta, joka helpottaa taiteilijoiden asiointia työvoimatoimistoissa. Ohjeistus on luettavissa täällä.

I say thank you for the music

2008-05-22T18:06:00.012+03:00

Spring break venyikin hieman odotettua pidemmäksi, sorry lukijat. Taiteilijoiden ja tutkijoiden sosiaaliturvauudistus, joka menee eduskunnan lausuntokierrokselle Cronbergin kautta ensi kuun puolessa välissä, on pitänyt kiireisenä. Sen lisäksi kesäkuun festivaali Pariiissa ja syksyn teosvälitystapahtuma Kaapelilla työllistävät täysillä juuri ennen kesää.

12 päivän päästä lennän Pariisin. Tuotamme SRI:n kanssa Amorph`08-festivaalia 5 päivän ajan. Tai en minä mitään tuota. Sitä varten meillä on hyvä tuottaja palkattuna. Janne lentää päivää aiemmin ja yöpyy hotellissa kulman takana omastani la République-aukion tuntumassa.Tehtäväni on edustaa Instituutissa ja kutsuvierastilaisuuksissa samppanjalasi kädessä, puhua intellektuelleja ja käydä tiimini kanssa pitkillä aamiaisilla katukahviloissa. Vasta jos jotakin menee pieleen, kuten poliisi saapuu keskeyttämään 10 eri julkkisella paikalla ja katutilassa tapahtuvista performansseista yhden, ottaa kiinni suuria, keltaisia rasteja maahan stanssaavan kuraattorimme, tai jotakin puuttuu tai menee rikki, syöksyn metroverkostoon hankkimaan lupia, korvaavia esineitä paikallisista rautakaupoista ja supermarketeista tai puhumaan ympäri ranskalaisia järjestäjiä tai pahimmassa tapauksessa virkavaltaa - ranskaksi tietenkin.

Kun viimeksi olin Pariiissa, oli lokakuu ja satoi, satoi ja satoi. Kävin Pompidoussa kuvaamassa materiaalia videoteosta varten, roikuin les Hallesin kahviloissa ja seurasin katuelämää, etsin kirjakaupoista kiinnostavia ranskalaisia valokuvateoksia ja sekoilin esikaupunkialueella metroilla etsien kirpputoreja, niitä koskaan löytämättä. Joko satoi kuin saavista tai sitten ne olivat 15 minuuttia sitten sulkeutuneet. Paikka oli aina autio kuin ydinpommin uhan jäljiltä. Pyörittyäni aikani Pariisissa, asuttuani 1700-luvun kattoasunnoissa joissa oli hirsiparrut miten sattuu aseteltuina 4eme ja 16eme-kaupunginosissa, ja piipahdettuani Amsterdamissa oman näyttelyni avajaisissa, kiirehdin takaisin Pohjoisen eteläiseen kaupunkiin. Pariisin jälkeen Helsingin arkkitehtuuri muistutti taas hieman enemmän Pietaria. Paitsi Espa. Espalla muistaa aina Champs Elyséesin vilinän etäisesti. Paitsi että katukuvassa on edelleen aivan liian vähän ulkomaalaisia.

Spring wonders

2008-05-09T08:32:00.008+03:00

Olen alkanut heräillä aamulla aikaisin. Eilen 6:45, tänään klo 8, vapaa-aamuina, ja suuntaan koneelle. Sitä ennen kieriskelen tunnin sängyssä ja mietin asioita joita tänään teen. Näen jopa unia TODO-listoista, ja poikaystäväni kertoo, että mumisen erilaisia ohjeistuksia myös unissani, mikä on paitsi ärsyttävää myös tosi koomista.

Eilen tapasin lapsuudenystäväni Varpun ja tämän pojan Yuman. Yuma on Amerikan Yuma-intiaanien nimitys heimopäällikön vanhimmalle pojalle. 1-vuotias konttasi, kiipesi, tiputti ja räki jokaisen antamamme esineen päälle, mukaanlukien Dallasista lahjaksi saamani 4Gb MicroVault mini-muistitikun, jossa on kaikki teokseni. Mutta äiti jaksoi silti hymyillä.. "Ainakin toistaiseksi", hän kommentoi. Varpu muutti 9 vuotta sitten Hollantiin opiskelemaan sosiomaantiedettä. Parhailla kavereillani on tapana muuttaa Hollantiin, tarkemmin ottaen Amsterdamiin. Se on jokin kirous. Kun olin 18, silloinen paras ysäväni, Minna, muutti ensin Unkariin ja sitten Amsterdamiin. Kaikki jotka muuttavat Damiin, jäävät Damiin. Vähän sama kuin Berliinin kanssa. Kun yksi parhaista ystävistäni, Anu, tänä keväänä muutti Berliiniin viikon varoitusajalla, en edes odottanut, että hän tulisi takaisin. Mutta tuli käymään kuitenkin. Toisaalta, kun Laura muutti vuosia sitten Saksaan, hän lupasi, että tulee käymään aina näyttelyn yhteydessä. Ja tulikin. Puolet luokastani Interdisciplinäre Kunst-linjalta Frankfurtista muutti Berliiniin. Oikeastaan pitäisi ehkä ihmetellä, miksi valmistua kuvataiteilijaksi ja olla muuttamatta Berliiniin.

Kevään toinen ihme on käsittämättömän vehreyden ja kesäisyyden lisäksi se, että todennäköisesti tämän kevään jälkeen lopetan opettamisen toistaiseksi. Parin extrahankalan ryhmän jälkeen en voi sanoa että päätös olisi suoranaisen vaikea, mutta olen ihminen, joka harvoin luovuttaa. Puheenjohtajuuden ja oman taiteellisen työn lisäksi kolmas työ on vain juuri nyt - let`s face it- hieman liikaa. Silti päätös pelottaa aivan törkeästi. Voinhan aina palata takaisin parin vuoden jälkeen, toistelen itselleni kuin mantraa. En tosin tiedä palaanko. Kun lähtee, ei voi olla koskaan varma, palaako.

1ere Mai

2008-05-01T23:19:00.007+03:00

Hyvää Vappua! Joyeux 1ere Mai! Fröhlich Erste Maj! Glada Walborgs! Happy 1st of May!

Ja MayDay.

Poliisi se on niin ihanan toimelias täällä meillä.
Ja muuallakin Euroopassa. Hyvä että löytyy poliisillekin jotakin tekemistä, eipähän tarvitse jäädä pihalle ottamaan aurinkoa ja grillaamaan vaikka perheen kanssa, kun palkkakin on niin pieni. Ja se Sarasvuon lupaus vaikuttamisesta Isona Pamppuna ei vain nyt taida tässä yhteiskunnassa yksinkertaisesti toteutua. Onneksi.

Poliisiyhteiskuntaa kohti mennään.

Busy Magazines

2008-04-23T18:15:00.005+03:00

Art Fair Suomi 08-välitystilaisuuden neuvottelut päämedioiden kanssa ovat käynnissä. Neuvotteluja käydään taksissa matkalla levikkijohtajalta markkinointipäällikölle ja presentaatioita ja powerpointeja hiotaan lennossa. Viimeisin tapaamamme markkina-alaltaan suurin aikakauslehtikonserni näytti vihreää valoa, samoin järjestyvät jo toistamiseen neuvottelut ruotsinkielisen viikkomedian kanssa. Edistystä siis tapahtuu, mutta prosessi on tuskallisen hidas. Onneksi olemme ajoissa liikkeellä.

Tavattuani 4 suomalaisen suuren mediatalon levikki- ja markkinointipäällikköä, taidevaikuttajaa ja johtajaa yhdessä tiimimme kanssa viimeisen kahden viikon aikana, muutama asia on kirkastunut mieleen. Neuvotteluissa median kanssa täytyy muistaa aina muutama kultainen sääntö, jos haluaa, että ne edistyvät:

6 Teesiä suomalaisesta kulttuurimediasta

1 Markkinointikoneisto on täysin eri asia kuin sisältöpuoli. Samaa taloa voi lähestyä usealta eri kannalta ja ottaa yhteyttä useaan eri henkilöön samanaikaisesti mutta varoa sekoittamasta projekteja toisiinsa.
2 Hiekkalaatikon nurkasta pidetään kiinni. Kukaan markkinaosaston ihminen, edes esimies, ei voi päättää sisältöpuolen asioista. Ei edes vahingossa. Käytävälobbaus on pahinta, mitä levikkijohtaja voi tehdä kulttuuritoimituksen päällikölle. Siksipä jokaista henkilöä tulee lähestyä erikseen. Jokainen on tavattava kasvokkain. Jos audienssia ei irtoa, koko projektin voi samantien unohtaa.
3 Toimittajille ei voi tarjota juttuja eikä heiltä voi koskaan ostaa markkinatilaa mediassa. Levikkipuolella voi.
4 Kukaan ei sano palavereissa suoraan että diili tuli, vaikka kaikki oleelliset johtajat ovat paikalla ja asiaan herää molemminpuolinen kiinnostus.
5 Kun kiinnostus on herätetty tarpeeksi monella taholla yhtä aikaa, voi lopultakin keskittyä sisältöön, eli taiteilijoihin ja teoksiin joita markkinoidaan. Toimittajille taas pitää heti esitellä pelkkä sisältö lehdistötiedotteella. Paras on jos soittaa päätoimittajalle ja samalla laittaa kattavan infopaketin sähkäpostiin.
6 Toimittajan vapaus on rajaton. Ammattiylpeys on Suomessa kova, ja siitä ei tingitä. Ei ole mitään takeita siitä, että toimittajat ottavat jutun työn alle, vielä vähemmän silloin, kun sitä on tyrkytetty. Näiden kahden, tarjoamisen ja tyrkyttämisen, välinen raja on hiuksenhieno, ja vaatii huomattavaa oveluutta ja tarkkuutta että suomalaisessa mediassa saa läpi haluamansa asiat.

To be continued. Jatkuu taas ensi viikolla.

Art Fair - Is it fair?

2008-04-12T19:57:00.010+03:00

ART FAIR SUOMI 08

-Syyskuussa 2008 Kaapelitehtaalla, paikkana Valssaamo & Puristamo
- avajaiset torstaina 11.9.2008
- teosvälitystilaisuus 10 pv yhdessä Valokuvataiteilijoiden liiton kanssa
- voit tarjota 1-3 teosta mukaan
- ilmoittautumisaika 15.5.2008 saakka H U O M!
- osallistumismaksu 15 €
- ilmoittautuminen vain sähköisesti tapahtuman nettisivuilla:

http://www.artfairsuomi.fi

U u t t a :
Mukana tapahtuman, taiteilijoiden ja teosten markkinoinnissa tänä vuonna mainostoimisto Lahtinen & Mantere Saatchi & Saatchi. Seminaareja, yritysesittelyjä, taiteilijaluentoja, performanssia, kaupunkitapahtumia jne. Tapahtumaa markkinoidaan ensi kerran myös ulkomaille.

Nettisivut on nyt avattu! Hakudeadline 15.5. Tervetuloa.

I am here

2008-04-10T10:40:00.005+03:00

Sivuni Suomen kuvataiteilijoissa 3.4. alkaen. En ole koskaan ajatellut, että matrikkeli olisi erityisen tärkeä taiteellisen työni kannalta. Matrikkelit ovat jotakin vanhanaikaista ja turhaa - lista tärkeistä henkilöistä, jotka toimittavat tärkeitä asioita, joista kukaan ei kuitenkaan koskaan kuule, paitsi satunnaisesti, kun joku tekee jotakin mikä ylittää uutiskynnyksen. Vähän niin kuin salaseura, tai underground poliittinen yhden asian liike, tai kansanedustajien käsityökerho. Vanhanaikaista ja kankeaa.

Kunnes kuulin Tainalta, että sivuilla käy 19 000 ihmistä kuukaudessa. And growing. Ja luin nimimerrki alwstarilta Kuvataiteilijafoorumilta, että teosten hinnat seuraavat tarkasti matrikkelia. Ja toisinpäin. Uskottava on.

News at Eleven

2008-04-08T22:09:00.001+03:00

Moi kaikki -

Uudet sivuni avautuvat v i h d o i n huhtikuun aikana osoitteessa
www.hannaojamo.com

Webbisuunnittelusta, graafisesta leiskasta ja päivityksistä vastaa taiteilija ja webexpert Laura Uusitalo.

Esillä mm. mediataidetta ja installaatioita, videoteoksia, valokuvia, objekteja, tekstejä, kirjoituksia, uutisia, bio, teosten levittäviä organisaatioita, ansioluettelo jne. Sivut ovat englanninkieliset. Kaikki teokset ovat myynnissä. Linkki tietenkin myös blogiini. Nyt kun tämä on julkista, sivut on kursittava tällä kertaa ihan oikeasti kasaan. Enää eivät huonot selitykset ja anteeksipyytelyt riitä... Tervetuloa kaikki!

Mediataiteen ensiapua

2008-04-04T14:01:00.011+03:00

Keskustelin eilen mediataiteesta Kiasmassa liittyen Printemps (im)médiat- festivaaliin Pariisissa, jota olemme järjestämässä. Festivaali aukesi kuluneella viikolla.

Mitä mediataide on? Voiko koko käsitettä käyttää sirpaleisella taidekentällä? Pitäisikö puhua vain videotaiteesta, lyhytelokuvasta, äänitaiteesta, esitystaiteesta, multimediasta. Juha kertoi käyttävänsä vain nimitystä elektroninen taide, koska mediataiteella on kaupallinen sävy. Se on päättäjien kieltä. Mika sanoi taas luopuneensa mediataiteen käsitteestä kokomaan kuratoimansa festivaalin puitteissa jo pari vuotta sitten, koska ulos jäi aina niin monta muotoa, jotka ovat nekin oleellisesti mediataidetta: videotaide, reaaliaikainen multimedia, interaktiivinen taide. Tialle tuli yksinkertaisesti (kokeellinen)musiikki ja (kokeellinen) elokuva. Minna kertoi sirpaloitumisen vaikutuksesta mediataiteen rahoitukseen, Annamari huomautti että naistutkimuksessa on yliopistolla aivan samanlainen kriisi kuin mediataiteessa taidekentällä tämän keskustelun perusteella.

Missä kriisissä? Mediataiteellahan menee paremmin kuin monella muulla taiteen lajilla maailmalla. Onko järkeä rajata tapahtumien identiteetti niin trendikkään kapeaksi, että siitä ei jää jäljelle lopulta juuri mitään? Huomautin, että semanttisesti media art merkitse vain usealla eri välineellä tehtyä taidetta, eräänlaista sateenvarjo- tai kattokäsitettä, joka sittemmin on tosin saanut kansainvälisellä taidekentällä oman sävynsä. L`art multimedia engagée, Media Art, Interdisciplinäre Künst, L`art médiatique. Tehtiinhän renessanssiateljeissakin liikkuvan kuvan kokeiluja, camera obscuroita ja camera lucidoita, joilla taas ei ollut mitään tekemistä vielä sähkön kanssa. Tästä huolimatta moni puolustaa mediataiteen aluetta sähköisenä, elektronisena taiteena. Entäs ääni, ääni-installaatio tai tilataide? Ovatko ne saman määritelmän mukaisesti vain musiikkia ja sähköä? Maria Espoosta ei onneksi hukkunut semantiikan suohon, vaan kertoi sen sijaan kiinnostavasta reaaliaikaisesta äänitaideprojektistaan Kaija Saariahon kanssa.

Seuraavana aamuna klo 9 annan muovinukeille ensiapua. Olen polvillani lattialla, ja ympärillä tuijottaa 20 kurssilaista. Olen nuorten kanssa työskenetelevien pakollisella ensiapukurssilla Espoossa. Nukkeja on kaikenkokoisia ja -ikäisiä, mutta jokainen yksilö makaa lattialla ja odottaa ilmaa puhallettavan keuhkoihinsa tiukan opettajan silmien alla. Ajattelen, että nukethan ovat kuin uusmediafestivaaleja, jotka herätetään henkiin kerta toisensa jälkeen erilaisina eri ihmisten elvyttäminä. Tärkeää on että ne saavat uuden elämän, ei se, mitä ne ovat. Puhallan syvään, ja rintakehä nousee. Apposenaan avoimet muovisuut jäävät kummittelemaan mieleeni koko päiväksi.

Taidepuhetta Kiasma-teatterissa

2008-04-01T11:15:00.004+03:00

Printemps (Im)médiat
Tervetuloa kuuntelemaan ja osallistumaan keskusteluun suomalaisen mediataiteen tilasta!
Torstaina, 3.4. klo 18-20 Kiasma-teatterissa, Mannerheiminaukio 2.

t Hanna
########################
Printemps (im)médiat - minne menet mediataide?

Suomalainen mediataide esittäytyy tänä vuonna näkyvästi Pariisissa - Suomen Ranskan instituutin organisoima Printemps (im)médiat -tapahtuma järjestetään osana 100% Finlande-hanketta ja sisältää runsaan ohjelman yksittäisiltä taiteilijoita ja alan organisaatioilta. (www.printempsimmediat.org)

Kiasma-teatterissa torstaina 3.4. klo 18-20 järjestetään Printemps (im)médiat -tapahtuman keskustelutilaisuus, joka pohtii mediataiteen nykyisiä ilmenemismuotoja sekä tulevaisuuden haasteita. Alan järjestäytyminen alkoi MUU ry:n perustamisen yhteydessä 20 vuotta sitten, ja sen jälkeen on syntynyt useita organisaatioita ja festivaaleja, jotka heijastavat kentän jatkuvaa muutosta ja monialaisuutta. Kiasman keskustelun aiheina ovat mediataiteen muodot ja tulkinnat, yhteydet muihin kulttuurin aloihin ja teknologiaan, yhteistyön ja kulttuuripolitiikan kehittäminen.

Keskustelijoina ovat Eeva Pirkkala / AV-arkki,
Juha Huuskonen / Pikseliähky, Juha Valkeapää / Amorph 08,
Maria Tjäder-Knight / CARTES, Minna Tarkka / m-cult,
Mika Taanila / Avanto sekä Hanna Ojamo / Muu ry.
Keskustelun moderoivat Juha Huuskonen & Minna Tarkka.

On the Internet, Nobody Knows You`re a Dog

2008-03-31T12:50:00.017+03:00

Huomenna en vuosikokouksen takia ehdi kuitenkaan blogata. Niinpä laadin blogin huomiselle, etukäteen.

Rakastan listoja, ideologioita, lehtileikkeiden arkistointia ja muistiinpanoja, ja teen/ tutkiskelen näitä kaikkia, mutta niille on vain nykyään aivan liian harvoin aikaa. Viimeisestä listastakin tässä blogissa on kohta puoli vuotta, joten on aika ryhdistäytyä.

Miksi Top 9? Koska 10 on niin tylsä luku, inhoan symmetriaa. Sitäpaitsi, en löytänyt enempää hyviä lainauksia. Jos joku teistä tietää kymmenennen, joka sopisi tähän, voit lähettää sen minulle, meiliosoite on profiilissa.

Favorite Quotes Top 9

I'm still an atheist, thank God.
-Luis Bunuel (1900 - 1983)

In order to understand today’s world, we need cinema; literally. It’s only in cinema that we get that crucial dimension which we are not yet ready to confront in our reality. If you are looking for what is, in reality, more real than reality itself, look into cinematic fiction.’
-Slavoj Zizek

Being natural is simply a pose,
and a most irritating pose I know.
- Oscar Wilde-

Happy people have no stories
-Andy Cairns-

The more I learn about people, the more I like my dog.

It has been said that democracy is the worst form of government except all the others that have been tried.
-Sir Winston Churchill (1874 - 1965)

The empires of the future are the empires of the mind.
-Sir Winston Churchill (1874 - 1965)

I can't listen to that much Wagner. I start getting the urge to conquer Poland.
-Woody Allen

On the Internet, nobody knows you're a dog.
-Peter Steiner, cartoon in The New Yorker, July 5, 1993

Lisää hauskoja quoteja täältä: The Quotations Page

EDIT 16:38
Realismus

Olen huolissani siitä, että uudet, tekeillä olevat nettisivuni näyttävät yhteiskunnalliset teokseni liikaa sosialistisena realismina ja vanhemmat teokset, joiden takana oli taideteoreettinen pohdiskelu, ruumiillisena taiteena, joka on ollut out jo jonkun aikaa taidekentällä. Pähkäilen, onko jo kymmenettä vuotta todellisuuden kuvaaminen videolle ( `reality on video`, ei videolla) tylsää, joskin teosteni tekniikat vaihtelevat ääniteoksista installaatioihin, livewebstriimauksesta filmiin ja niissä on laajasti niin mediakriittisyyttä kuin arkistokamaa. Esimerkiksi livestriimausta tein yhteistyönä kollegani Minnan kanssa Kiasma- teatteriin festivaalille muutama vuosi sitten. Filmille taas kuvasin ensimmäinen lyhytelokuvainstallaationi, joka oli kirjeenvaihtoprojekti Sibelius-akatemiassa musiikkiteknologiaa opiskelevan nuoren säveltäjän kanssa. Miten Nämä näyttäytyvät armottomassa ja sisällön helposti litistävässä netissä, onkin kinkkinen kysymys.

Teoksia on paljon, huomaan että en todellakaan ole mikään yhden teoksen taiteilija, joka kierrättää teostaan vuosikausia ympäri maailmaa. Tekstejä on vielä enemmän, sekä itse kirjoitettuja että teoksistani kirjoitettuja, henkilöhaastatteluita lehdistä jne. Ihmettelen kuinka olen pystynyt näinkin kauan odottamaan sivuston valmistumista. Aina on ollut jotain muuta kiireellisempää tekemistä. Vaikka loppujen lopuksi - mikä voisi olla taiteilijalle tärkeämpää kuin oma sivusto? Olen perustellut ilmiselvän puutteen itselleni tähän asti sillä että olisi helpompaa jos videoita olisi vain 2, eikä 12, ja että niitä ei tarvitsisi esitellä media- ja videoinstallaatioina tilassa vaan pelkkinä nauhateoksina. Ja että ei ole pelkkiä videoita, vaan myös mediataidetta, installaatiota, objekteja ja äänitaidetta. Nyt selitys ei enää riitä. Ehkä laitankin kaiken nauhateoksina ja kerron sitten kuvatekstissä, miten tämä pitäisi oikeasti esittää. Tai sitten en laita videoita ollenkaan, Uudella MacBook Prollani ei nimittäin ole vielä edes Final Cut Prota, eikä kone suostu aukaisemaan Quicktimea koska QT:tkin on pakattu Final Cutilla.

Tai sitten lopullisille sivuille tulee vain esitelmä sammakoiden elämästä. Tein sellaisen onnistuneesti ensimmäisen vuosikurssin englannin kurssille. Aiheena oli Minä ja Taiteeni.

Artikkeli Taiteilijalehdessä

2008-03-30T00:00:00.002+02:00

julkaistu Taiteilija-lehdessä maaliskuussa 2008.

In Nail Polish, Capsicum & Parket Wax We Trust

2008-03-29T17:01:00.028+02:00

Kirjoittelen appelsiinipuun alla. Kyllä, elävän Citrus Mitiksen, vieläpä viikon sen jälkeen kun se löysi IKE-tavaratalosta tiensä kotiini. Nyt puu pukkaa jo 10 hedelmän lisäksi vaaleaa appelsiininkukkaa. Uskomatonta.

Kaikki muut kasvit olenkin sitten tappanut järjestelmällisesti vuosien ja 11 kunniakkaan muuton välillä. Kasvit ovat yrittäneet pysyä perässäni Itä-Pakilasta Kulosaareen, Kuliksen rantatieltä Käpylään, Käpylästä Töölöön Mannerheimintielle, kesiksi Müncheniin ja Berliiniin, Manskulta Sörnäisiin, Sörkästä Frankfurtiin, Frankfurtista Ullanlinnaan, Pietarinkadulta Lapinlahdenkadulle Kamppiin ja Kampista Sörkkään, Sörkästä Baseliin, Sveitsistä takaisin, Suomenlinnaan kesäksi ja Suokista Prahan kautta, tai oikeastaan hoitopaikkaan, ennen kauan odotettua kotiinpaluutaan viime syyskuussa. Mitenköhän käy marraskuun Provencen-reissulla, tai jo toukokuisella Pariisin-visiitilläni? Heinäkuun Epsanjan-reissusta puhumattakaan? Jopa keittiön Dionaea, lihansyöjäkasvi, selvisi tammikuun Nykin-reissustani suutaan mutristelematta ja kaikinpuolin hengissä, mutta ei enää takaisinmuutosta loskassa kotiin hoitopaikastaan Kalliosta. Yksi näistä rakkaista ruljansseista on edessä mitä todennäiköisimmin taas ensi kesänä, kun suuntaan ystävineni ja kollegoineni jälleen saariasukiksi Paratiisisaaren kallioille ja Piknikpaikan liepeille. Siellä mieli lepää ja jalka nousee aamu- ja iltalenkille helpommin kuin kantakaupungin irtolaisten huutojen saattelemana. Aina iltaisin, kun turistilauma on vaeltanut takaisin mantereelle, saari on taas minun ja kasvieni. Valleilta näkee kauas ja horisonttiin laskee aurinko kirkkaan vaaleanpunaisena.

Dracaena ´Lucky bamboe´ on ensimmäinen kasvini rakkaan, kymmenvuotisen Ficus benjaminan, limoviikunan, lisäksi, joka ei suoranaisesti vihaa asuntoani ja sen huoneilmaa ja selviytyy kaikinpuolin tyylikkäästi kissaeläimen uteliaasta riepottelusta (thank god, huoneistossa ei ole lapsia). Päinvastoin, se vain harottaa yhä sievemmin kuukausi kuukaudelta ja on muutenkin kiitollinen, eläväinen tyyppi. Haaveissa on Capsicum Cayenne ja Apache rakastamani thairuoan mausteeksi ikkunalaudalle, Bonsai Carmona microphylla olkkarin petsivärillä mahonkiseksi käsin maalaamani tv-tason päälle Hayao Miyazakin henkiseksi kyytipojaksi, Olea europaean, huoneoliivipuun, hedelmät taas koristavat tulevaisuudessa bravuuriani, (oikeaa, napolilaista) mozzarellasalaattia.

Unelmia riittää. Mutta vaikka vihreät unelmani kestäisivätkin päivänvalon, kestävätkö ne matkustelevaa todellisuuttani?

Propaganda rokkaa

2008-03-26T19:23:00.022+02:00

Verkkosivujen väsäämistä, virnistelyä. huonekaluostoksia, ikkunaostoksia, pitkiä työpäiviä. Kokouksissa tulee ikävä pääsiäisen reippailua. Kissan kanssa liian vähästä olemisesta tulee huono omatunto. Onneksi se ei ole ihminen, eikä siten osaa puolustautua.

Suunnitelmia. Enää yksi ohjelma asentamatta uudelle koneelle. Kun sen saan, tulee kiirus tehdä omia töitä eteenpäin, joita olen lykännyt. Lupasin graafikolle ekan paketin tavaraa tänään. Siirtyy ajankohtaan x. Taidan ottaa kissan viikonloppuna työhuoneelle. Eipä tässä muuta.

Ai niin - olen suklaalakossa. Tekee kipeää ja on uskomattoman vaikeaa. Totaaliset suklaaholicit ry jää. Päivittäinen sallittu annos on niin kovin pieni, ja vieroitusoire niin kovin suuri. Voih ja auh.

Ja tietenkin - lumimyrsky sucks.

EDIT 21:07 PM

Luulin että minun blogiini on kohdistettu asiatonta kritiikkiä, kun eräs älykkö ehdotti hiljattain lähempää kanssakäymistä virkaatekevän ulkoministerin kanssa ja toinen siirtymistä puhtaasti asialinjalta juorulinjalle. Ehei, olin väärässä. Iranin presidentti vasta saakin kylmää kyytiä blogissaan. Hatunnosto hänelle, että uskaltaa ylipäänsä pitää propagandablogiaan. Tsekatkaa vaikka itse. Suora lainaus eräästä lukijakommentista:
Nicolas wrote:
Youre one of the most stupid president ever ! Im sure about half of the comments posted of this blog are just totally fake and used as propaganda.

Aamen. Tässä koko blogi:
Mahmoud Ahmadinejadin blogi

Puhiksen vapaapäivä

2008-03-20T12:41:00.015+02:00

Puheenjohtaja viettää vapaapäivää.

12 henkilökohtaista kirjettä taiteilijoille ja osallistumiskutsuja kahdella kielellä. 1 kokousmuistio ja sen postitusta yhteistyötahoille. Yksi anteeksipyyntöviesti, ettei vapaapävänä ja lomalla plus tietenkin em. syistä (mikähän näistä painaisi enemmän vaa-assa? Eipä osaa juur nyt päättää..) pääse lähtemään ison ja tärkeän - tietenkin, ainahan ne on - projektin tapaamiseen. Yhteen niistä kolmesta, suuresta kansainvälisestä projektista, johon järjestöni on minun ystävällisellä suostumuksellani ja kannustuksellani tänä vuonna lupautunut.`Huokaus`.

Timo huolehtii sitä etten stressaa liikaa. Oletko nyt syönyt? Levännyt? Urheillut? Sain Pasolinin leffan, kiitos. Se on kiva. Huolenpitoa tarvitaankin, ennen kuin hajoan. Enkä jaksa mainita tässä edes että omiakin töitä on tulossa. Monenlaista sorttia.

Mutta silti - piru! Kalenterissa lukee tänään LOMA. Olenkohan sekoittanut jonkun toisen punaiseen nahkakantiseen ajansäätelijään omani? Toivottavasti.

Edit 6:27 PM
Ihanan kallista.

Löytyihän sitä omaa aikaakin. Shoppausreissulla yllättäen kaikki maalliset huolet kaikkoavat. Kuumottavat punaiset korkkarit, Doris Lessingin nobelteos, joka on pitänyt jo kauan lukea, kaksi vahakantista mustaa vihkoa, päivän keitto ja kahvi ja naisten ja kodin turhalehtiä... kulutusjuhlasta ei ole tulla loppua muuta kuin pakottamalla. Nyt äkkiä kotiin! Onneksi vapaapäiviä ei ole liika usein. Juurihan alkuvuodesta ostin puolet Isoa Omenaa alennusmyynneissä tyhjäksi (niin, siinä oli varsinainen kulttuurimatka) shopaholic-poikaystävän tuella ja komppauksella;)
Matkalla 6sen sporassa tajuan, että valkoisessa CK NYC-takissani, Maukan hiihtolaseissa ja Fredan Uffin pörröhatussa näytän ihan siltä Ihanan kallista- mainoksen friidulta. Vain rakennekynnet puuttuvat. Siistiä!

Harmi että satun olemaan ammattitaiteilija.

(Olisin erinomainen myös stand-up-koomikkona.)

Lukijapalautetta

2008-03-14T23:30:00.015+02:00

Moi kaikki ja kiva kun luette mun blogia!

Kommenteista joita tulee ainakin blogin ulkopuolelta, eläviltä, oikeilta ihmisiltä, on hauska tietää että kirjoittelu kiinnostaa. Tässä onkin nyt hyvä tilaisuus kiittää teitä kaikista rohkaisevista kommenteista ja loistopalautteesta. Kiitos teille, mahtavat, kyseenalaistavat ihmiset.

Mutta ei makeaa mahan täydeltä. Olen ollut tosi tyytyväinen kirjoitteluun suurimmaksi osaksi, tarkemmin ottaen tähän päivään saakka, kunnes joku Kanerva-fani keksi mennä kommentoimaan viimeiseen tekstiini aika reippaasti ohi asian ja melko törkeän alatyylisesti. Kiitos sinulle, anonyymi! Muistinpahan, että kaikki eivät täällä edelleenkään uskalla esiintyä omalla nimellään, ja ihan hyvä niin, kun taso on todella tuota mitä on.

Toivon sinulle yhtä railakkaan asiatonta jatkoa, ja toivottavasti sait kommentistasi mielihyvää!

Teille muille - jatkakaahan lukemista. Nyt tosin ilman kommentteja.

Sydämellisin terveisin, H

Kanerva, feminismi, lapset ja pyykinpesu

2008-03-13T13:57:00.005+02:00

Pyykkään vapaapääivänäni. Mietin menestymistä, tekstarikohuja, naisen elämää ja hoidan raha-asioita puhelimessa roikkuen. Käyn läpi sanomalehdet ja leikkaan kinnostavat artikkelit kokoelmaani. Olen tehnyt samat rutiinit lähes jokaisena vapaapäivänäni 10 vuoden ajan.

Mitä oikeastaan tarkoittaa feminismi 2000-luvulla? Sana, joka saa kaikkoamaan useimmat ensikuulemalta, mutta käytöltään on edelleen huomattavasti harvinaisempi kuin se toinen f-sana, ainakin naisten itsensä suussa. Onko 2000-luvun feminismi sitä että (vain) henkilökohtainen on poliittista? Onko mies, joka sanoo olevansa feministi, sitä enemmän kuin mies, joka kantaa feministivyötä kotibileissä vikitelläkseen naisia? (Kyllä, näitäkin on oikeasti olemassa, ja jopa tunnen yhden loistokkaan tapauksen!)

Hmm, asia kaipaisi varmaankin tarkennusta. Ei tarvitse varmaankaan olla telaketjufemmari ymmärtäkseen, että oikeudenmukaisuus Suomessa juuri nyt on sitä että naisen euro on edelleen 80 senttiä. Kaikkihan sen tietävät. Että työelämä, omistaminen, johtajuus ja eläketulot eivät ole edelleenkään naiselle itsestäänselvyys. Asia paljastuu viimeistään siinä vaiheessa kun saa lapsen ja alkaa laskea eläkekertymäänsä. Mitähän se olisi? Miksi kotitöistä ei makseta? Ja miksi miehet joutuvat harjoittelemaan ampumista kokonaisen vuoden, kun taas naiset eivät saa, tai jos saavat, vain erikoisluvalla? Epäreilua. Liikaa kysymyksiä, joihin kestää epätoivoisen kauan saada vastauksia tai muutosta. Otsahan tuossa vain rypistyy, niinkuin isoäitikin sanoisi!

Onneksi on keksitty alle kolmekymppisten ryppyvoiteet. Palaan pyykinpesun pariin.

Äidin kielletyt tunteet

2008-03-11T19:47:00.006+02:00

Jännityksellä olen seurannut viime vuosina kavereiden ja tuttavien perheenlisäyksiä. Nyt tuntemuksille on vihdoin julkaistu tutkimustakin, jota on kiinnostavaa lukea varsinkin naistutkimuksen kannalta, toistaiseksi vielä lapsettomana, kohta kolmekymppisenä naisena.

Vaikuttaa siltä että jos synnytyksestä selviää ylipäänsä elävänä, loppukaan ei ole aivan itsestäänselvästi ihanaa.

Väestöliiton tuoreessa julkaisussa Äidin kielletyt tunteet nuoret ja vanhat äidit kertovat, miltä tuntuu kun rakastaa toista lastaan selvästi enemmän kuin toista, kun lapseen ei synnykään kiintymyksen tunnetta, tai sitä ei ole juurikaan ennen persoonallisuuden muotoutumista, tai kun muut negatiiviset tunteet tulevat jo syntymässä voimakkaina esiin.

Äiti rakastaa aina lastaan-tyyppiset ajatukset on kai koettu jo aiemminkin ahdistaviksi juuri siksi, että ne tuskin ovat totta, mutta tästä ei silti ole puhuttu mediassa tarpeeksi. Nuoret naiset eivät ole puhuneet, omilla kasvoillaan. Äitiyteen liittyy häpeän tunteita ja syyllisyyttä. Onhan selvää, että toisia sisaruksia rakastetaan ja heihin panostetaan paljon enemmän kuin toisiin. Siitä ei vain haluta puhua, koska äitiys on edelleen eräänlainen pyhä asia yhteiskunnassa, ja pyhiin asioihinhan ei saa kajota. Sitten on tietenkin se baby blues. Oma äitini kertoi minua kasvattaessaan jo avoimesti, että aina ei ollut kovin helppoa tai hauskaakaan, isäni säesti näkemystä, joten kiitos heille rehellisyydestä. Olin pirun jääräpäinen lapsi, ja tiesin asiat jo silloin vanhempiani paremmin, joten uskon että heidän näkemyksellään on pohjaa.

Toinen mikä ainakin naisten keskustelupalstoissa ärsyttää suunnattomasti on se iänikuinen "eihän sillä sukupuolella ole mitään merkitystä"-mantra. Totta hitossa sillä on! Kulttuurimme on jakautunut miehiin ja naisiin ja niihin yhdistettyihin rooliodotuksiin, ja on takuuvarmasti eri tunne kasvattaa äitinä tyttöä kuin poikaa. Itse voin sanoa että kasvattaisin mieluusti tytön, mutta pojan kasvattaminen voisi arveluttaa.

Poikien äidit suhtautuvat ylipäänsä kunnioitettavan neutraalisti teini-ikäisiin finninaamoihin, jotka tuovat aivan yhtä nuoria tyttöystäviä kotiin. Jos suhtautuvat. Sanoisin varmaan omalle pojalleni ensimmäisenä, että seksiä et sitten harrasta sen kouluihastuksesi kanssa ennen kuin se on 20. Siinä iässä tyttö alkaa itse ymmärtää mikä on nainen, mies ja sukupuolielämä yleensä. Tyttöjä pitää suojella että eivät mene painostukseen mukaan, ja pojat pitää kasvattaa ajattelemaan omaa machoiluaan kauemmas. Älkääkä nyt sanoko, että tuo on ihan epäoleellista ja vanhanaikaista. Tutkimusten mukaan äidit kasvattavat pienestä pitäen lastaan tiettyihin omiin uskomuksiinsa. Ja omat uskomukset muovautuvat oman äidin koulutuksen tuloksena.

Äitiyspelkojen takana vaikuttaakin olevan pelko kasvattaa ylipäänsä lapsia tähän yhteiskuntaan. Tästä tuore äiti taas ei aina ole hormonihumalassaan vielä tietoinen. Keskustelu on kovin vaaleanpunaista ja vaaleansinistä sävyltään, ja naiivia. Ehkä nuoret äidit eivät vain keskimäärin ajattele näitä asioita, vaan kokevat synnyttävänsä vauvoja, eivät tulevia aikuisia ihmisiä, maailmaan ja itselleen. Itsekästä ja -ah- niin suloista, tuo vauvanteko ylipäänsä. Anteeksi, vauvansaanti.

Vai onko?

Väestöliiton tutkimus.

Best Before

2008-03-09T12:39:00.011+02:00

Voi vitula! Ensin meni digikamera, sitten videokamera alkoi kenkkuilla. Nyt hajosi 1.5 v. vanha iPod, ja 2.5 v kannettava tietokone hidastelee. Haluan kuristaa kaikki insinöörit!

Missä ovat kestävän kehityksen macit ja Book Pro:t? Miksi tietokoneeni vanhenee ja tulee käyttökelvottomaksi muutamassa vuodessa? Teekkarikaverini Peter kertoi Woody Allenin uusimmassa leffassa minulle hauskan anekdootin Teknillisestä korkeakoulusta. Heillä on siellä kursseja insinööreille, joissa opetetaan, miten laite rakennetaan niin, että se hajoaa 3 vuodessa. Siis mitä? Olen aina ollut viehtynyt tulevaisuudentutkimuksesta, yhteiskunnasta ja teknologiajargonista, mutta tämä oli minullekin vähän liikaa, suoranainen pommi. Silmissä pimeni. Niinpä kiukuspäissäni uutta lelua Jenkeistä odotellessani, ajattelin muutaman ajatuksen.

Materiaalinen elämäni

Kulutan keskimäärin 9.5 tietokonetta elämäni aikana. Olen 29-vuotias, ja vähiten optimistisen elinennusteeni mukaan vietän tällä planeetalla vielä noin 71-91 vuotta (joka toinen länsimainen, korkeasti koulutettu, 70-luvun lopulla syntynyt nainen, jolla on terveet elämäntavat ja pitkäikäiset geenit, elää arviolta 100-120 vuotta). Menossa on jo 4.s, kohta 5. tietokoneeni, työsuhdeläppäreitä mukaan lukematta. Väitän olevani kovinkin green. Näinköhän?

1 tietokoneen valmistamiseen tarvitaan:
240 l fossiilisia polttoaineita
240 kg kemikaalia
=1 ison auton valmistuksen verran, ennen tehtaalta lähtöä.

Eikä se ole ainoa asia jota kulutan liikaa. Se alkaa barbeista, leikkiautoista ja kolmipyöräisistä, sitten joululahjat muuttuvat kuin varkain moottoripyöriksi ja mountainbikeiksi kunnes -hups- ei pärjääkään enää ilman maasturia ja käyttöautoa siihen päälle. No, lohduttaudun sillä, että onneksi vanhana sitten rullatuoli pelastaa ekoketjun kokonaisuuden.

Mutta - kuka meistä oikeasti tarvitsee tulevaisuudessa rullatuolia, joka ei kulje itsestään (tuulivoimasähköllä), ja tarjoile (alkoholilla) lämmitettyjä bigmacaterioita sekä reilun kaupan pikaranskalaisia al dente?

IWD

2008-03-08T23:59:00.000+02:00

Naisten protesti KNP:nä Taipeissa.
Happy IWD! (Myös miehille).

Pornokierros

2008-03-04T14:22:00.003+02:00

Janin ja Ullan näyttelyt. Sunnuntain pornokierros kahdessa kohunäyttelyssä. Positiivista: yhteiskuntakritiikin paluu taiteeseen. Poliittisuus. Se, että taide voi herättää keskustelua ja sitä kautta vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Negatiivista: muodon ja sisällön yhtälö joka ei aivan toimi joissakin teoskokonaisuuksissa.

Jostakin syystä Ullan lapsipornoa kommentoivat ja kritisoivat isokokoiset tulosteet ja huoneentaulut olivat koskettavampia kuin eloveenabrändit, vaikkakin ne olivat kekseliäitä. Miksi Janin poptaidepaketteja ei oltu tehty kunnolla (Warhol: Tomato Soup) ja printattu liikkeessä sen sijaan että niiden päälle oli maalattu kökösti? Siinä petrattavaa ensi kertaan. Ullan taidehistoriantutkimus kirkon ja kulttuurin visuaalis-henkisistä haltioitumisista taas oli kiinnostavaa luettavaa, tasutatyöt oli tehty hyvin, mutta harmi kyllä osa teoksista ja näyttelystä oli poistettu. Vaikeaa siis sanoa enempää teoksista, joita ei ole koskaan nähnyt, eikä tule ehkä koskaan näkemäänkään. Olivatko ne hyvää vai huonoa taidetta?

Sensations

2008-03-01T18:22:00.011+02:00

Tunnelmia viime viikoilta, paikka: Helsingin taidemaailma.

Kuvia Adelin huomenna päättyvästä Hypothesis-näyttelyn avajaisista MUU galleriassa. Takahuoneiden uusi ilme uuden puheenjohtajan myötä. Jopa Hanna mediataiteen levityskeskuksesta ja Annamari kehuivat, kuinka siistiä miellä nykyään on! Niinpä. Otan kaiken kehun ilolla vastaan.

Kunnia vanhan 120m2 radioliikkeen onnistuneesta remontista kuuluu kyllä täysin Vesalle, loistavalle arkkitehdillemme, jonka kanssa yhteistyö jatkuu lattian vahauksen ja pöytäremontin muodossa edelleen & piakkoin. Sekä talkoohengestä tietenkin edeltäjilleni ja meille kaikille leka kädessä kivipölyä pelkäämättä heiluneille taiteilijoille.

Kuva Kultsan vuosijuhlasta, jonne raahasin poikaystävän aveciksi. Samppanjan maistui ja lauloimme Maamme-laulua Finlandiatalon parvella kovaa ja korkealta. En yleensä pidä kulttuurin yhdistämisestä nationalismiin lainkaan, mutta tämä oli poikkeus.Sitä paitsi nyt kun se on koettu, ei tarvitse kokea enää. Kavereista näin vain Annan, Jaanan ja Hennin. Kosmologi-Kari piti tieteen puolelta hienon puheen. Teemua sen sijaan ei näkynyt, mikä ei sinänsä ollut yllätys.

Päivän kevennys: Stockan mainos viime viikolla. Amorph!03:n Mikrovaltiot kummittelevat edelleen.

Kuvan teokset ovat taiteilijan omaisuutta, jota suojelee tekijänoikeuslaki. Dokumentaatio on kirjoittajan omaa.

Schedule

2008-02-29T22:55:00.006+02:00

Päiväni oli juoksemista tapaamisesta toiseen, palaverista toiseen ja lounaalta päivälliselle kuin päätön kana. Kohta pitää ruveta ottamaan aikaa networkkaukselta tilinpäätöksen valmistelulle, johon on tasan 3 viikkoa. Toimisto oli kuin pommin jäljiltä tänään. Syynä oli tietenkin se, että minä en ollut siellä.

Tänään tuli räntää Espoossa, ja taksia sai odottaa 35 minuuttia. Perjantaikurssi tuli vietyä siitä huolimatta kunnialla loppuun. En tiedä kerkeänkö ottaa seuraavaa. Keskiviikkoillan Kultsan juhlat menivät hyvin, vaikka järkytyinkin siitä miten vähän siellä oli tänä vuonna kavereita tai kollegojani. Taannoinen ranskalaisen kuraattorin tapaamien meni sekin nappiin. Harvoin olen saanut vuotta ennen näyttelyä ulkomailla gallerian pohjapiirroksen käsiini, ja koordinaattori oli kolunnut kaikki keskeiset instituutiot Helsinki-kierroksellaan näyttelynvaihtokeskusta myöten marrkinoidessaan projektiamme. Sen toinen osapuoli on ranskalainen video-ja valokuvataiteilija Laura, joka tulee Suomeen lokakuussa

Kaikki sujuu. Vain aikaa ei ole, tai se tuntuu kutistuneen yhtäkkiä jonnekin - varsinkaan toisella paikkakunnalla asuvalle perheelle, ja ystävillekin enää valikoidusti ja aivan liian harvoin. Pyydän anteeksi, koettakaa ymmärtää. Eniten kuitenkin hävettää, että 85-something- ja 92-something isoäitejäni ei ole tullut nähtyä lainkaan joulun jälkeen, toista ei marraskuun jälkeen, ja soittelukin on jäänyt erittäin vähälle. Älkää vielä lähtekö tältä planeetalta, ennen kuin ehditään taas tavata. Vaikka priimakunnossa ovat kyllä molemmat.

Päivän uutinen: teokseni hyväksyttiin tänään erään helsinkiläisen mediataideorganisaation levitykseen. Iloitkaamme siitä, johan sitä on odotettukin muutama vuosi. Kaverit tietävät taustat. Hyvää kannattaa odottaa;)

Kultsan juhla.

Yesterday - Today - Tomorrow

2008-02-27T00:35:00.003+02:00

Eilen:

Pirjetan julkkaritilaisuus. Menee hyvin, vain yksi monitori päättää olla pyörittämättä levyä juuri kun Annamari kertoi tekstistään, jonka on kirjoittanut Pirjetan hienoon kirjaan. Nice, muuten siis. Samaan aikaan jäsenkirjeurakka, viime hetket: 514 kuorta jäsenmaksuineen ja kortteineen, myöhästymismaksutositteineen ja kirjeineen. Liimataan käsin. Punnitaan, liimataan käsin ja kirjoitetaan postin rahtikirjaan tarkat grammat, koodit, priorityt jne. Kutsarit seuraavaan näyttelyt tulevat 5 min myöhässä kirjeeseen painosta. Työn lomasta hymyä ja päivystämistä julkaisutilaisuudessa.

Kohteliaisuuksia ja kunniaa. Halauksia ja onnentoivotuksia, edelleen.
- Onpas teillä kotoisaa täällä! Niin niin, kun puheenjohtajan yhden naisen siivousfirma on käynyt paikalla juuri ennen avajaisia.
Ja kyllä - siitä maksetaan, kuukausipalkkaa.

Matrikkelin vääntöä iltaan asti. Oscar-gaalaa nauhalta puoleenyöhön. Harmi, että se pitää jättää kesken ja mennä nukkumaan!

Tänään:

Taiteilija kiittää hyvästä palvelusta ja signeeraa kirjansa minulle kommentein:). Kaksi ihmistä onnittelevat uudesta duunista.
Jorma tulee neuvottelemaan laitteistosta. Puhelin soi. Eija-Liisa soittaa kesken tapaamisen. Projisoinnit jossakin siellä Ranskassa saavat nyt odottaa, sillä mediataiteen asennus-kurssi 1.0:aa suunnitellaan parhaillaan toimistollemme huhtikuulle. Jorma kertoo hauskoja tarinoita japanilaisista 3mm paksuista projisointimateriaaleista, jotka taipuvat niinkuin Nokian puhelin.
- Kai me kokeillaan kurssilla sitten sitä savupatsasprojisointia? kysyn toiveikkaana.

Vesa-arkkitehti, joka suunnitteli mahtavat tilamme, tulee käymään. Suuntaamme lounaalle kolmistaan Azorokseen. Kreikkalainen maistuu, ja äänenvaimennustekniikka käydään läpi ja tehdään pöytä- ja mediabaseremontin suunnitelma. Sisustamme suu vaahdossa. Timo haluaa välttämättä pervot kumiovet, joiden lävitse pitää sukeltaa toimistotilaan. Kannatan täysillä ajatusta. Minä toivon Timon ja minun isoon työhuoneeseeen pitkät massiivipuiset tasot, joihin voi sekä säilöä katalogeja että tehdä töitä läppäritasona. Lisäksi aion säilyttää mahtavan Artekin pöydän neukkarissa (se on mattapintainen ja tummanvihreä, jees). Olemme jo aikaisemmin sopineet 60-luvun puhelinten hankinnasta. Banaanipuhelin olisi kiva.

Iltaryhmä menee putkeen, mutta tavaroiden raahaaminen Espooseen alkaa uuvuttaa työpäivän päätteeksi. Matkalla poikaystävän kyydissä Korkeavuorenkadulle ystävän avajaisiin seitsemäksi virkistyn. Tapaan Tellervon, Oliverin, Niinan, Stellan, T:n vanhemmat, Sarin, Teemun ja paljon muita. Jengi taas koolla.

Illalla jatkan Oscareiden katsomista nauhalta ja nauran voittajien puheille. Hetki keskustelupalstalla, jossa teen kenttätyötä seuraavaa teosta varten.

0:49 nukkumaan. Taas pitää pakottaa itsensä sänkyyn. Olo on virkeä. Käyn lievästi ylikierroksilla.

Huomenna: Kultsan juhla Finlandiatalolla.
Aamulla: Kampaaja klo 9. Lounas Taiteilijaseuran hallituksen pj:n Juhan ja valokuvataiteilijoiden pj:n Karin kanssa toimiston lähellä thaipaikassa 11:30. 13:00 takaisin toimistolla ja kävellen Timon ja Mitron kanssa Tehtaankadulle jossa yhteistyökumppanimme Patrick odottaa meitä wienereineen ja suunnitelmineen ensi syksylle. Järjestin kontaktin meille erään opiskelukaverini kautta, ja vaikuttaa lupaavalta. Jännää nähdä miten pitkälle se vie. Äkkiä takaisin toimistolle ja hallituksen kirjeet postiin. Kotiin, suihkuun ja patrioottisiin juhliin. Täytyyhän nekin kerran kai kokea. Onneksi avecini pitää minulle seuraa, jos vaikka nukahdan Maamme-laulun aikana. Voihan sitäkin sattua.
Ja ei- en mene Kalastajatorpalle jatkoille.

Hyvää yötä.

Maaginen maisema, Teboil

2008-02-22T13:10:00.015+02:00

Nyt tulee taidemaailman juoruja, joita tänne blogiin on kaivattu muutamalta taholta.

Kävin uteliaisuudesta Kaupungin taidemuseo Meilahden Maaginen maisema- näyttelyn avajaisissa tiistaina, kun kutsu kävi. Minua kiinnosti etenkin Taide- lehden blogissa hiljattain käyty keskustelu ja väite taiteen oikeistorintaman synnystä Suomessa. Puhujista paikalla oli eduskunnan puhemies Sauli ja Venäjältä Teboil- yhtiön johtaja, tai paikallinen johtaja, kuka heidän öljy-yhtiöidensä monimutkikkaasta byrokratiasta tarkemmin tietää. Paikalla oli myös taidemuseon johtaja Janne, jonka toimesta vasta pari päivää sitten taidemuseon näyttelytilasta päätettiin sulkea siveellisyysepäilyn vuoksi eräs epäonnekkaan taiteilijan teos. Marja-Terttu puhui kirjoituksessaan hesarin kulttuurisivulla "kritiikin rajojen testaamisesta".

Saulin avattua näyttelyn aidosti humoristisella puheellaan, tosin ehkä eri syistä kuin hän itse oli tarkoittanut, jossa hän sanoi mm. että "suomalaiset ovat aina tunteneet läheistä kiinnostusta venäläiseen kulttuuriin" (tarkoittaen tietysti, että 1800-luvun lopulla Edelfelt kumppaneineen kävivät hakemassa oppia itänaapurin taidepiireistä), ohjelmassa oli vapaata seurustelua. Kolmella kielellä puheet kuunnellut, tupaten täyteen ahdettu näyttelysaliyleisö airasamulineineen alkoi liikkua.

Tilaisuudessa herätti ajatuksia sponsorina toiminut Teboil, joka hiljattain siirtyi venäläiselle LukOilille . Teboilillahan on ollut aiemmin yhteistyötä mm. Sara Hildénin taidemuseon kanssa, ja LukOil taas tukee merkittävästi venäläistä kulttuuria sinfonioista avantgardetaiteeseen. Öljy-yhtiöiden yhteistyö suomalaisen taiteen kanssa on varmasti Saulille ja Jannelle paitsi loistavaa bisnestä ja politiikkaa, näin taiteilijoiden edustajan näkökulmasta myös hieman arveluttava yhdistelmä. Mieleeni tuli kysyä, miten muulla tavoin kuin näyttelysarjan tukemisena LukOil aikoo jatkossa vaikuttaa Suomen taidepolitiikkaan? Koska olin tilaisuudessa periaatteessa järjestöni edustajana, itsesuojeluvaistosta jätin kysymättä, ja kiirehdin autokyytiin, joka odotti pihalla. Lähtiessäni hymy vaihtui mietteliäisyyteen.

Teboil

Kulttuurin puolesta sensuuria vastaan

2008-02-21T12:23:00.005+02:00

(Lindén- kommentti HS 20.2.2008)
keskustelin HS-palstalla Lindénin hyökkäyksestä lapsipornotaideasiassa. Ministerin mielestä lapsiporno ei ole koskaan sananvapausasia.

Kommentti kulttuurin ammattilaiselta

Näyttelyn sensuroiminen nimenomaan on sananvapausasia.
Lapsiporno ja kulttuurin esittäminen galleriassa ovat kaksi eri asiaa.

Vaikuttaa siltä, että ministeri ei ole aivan sisäistänyt asiaa ennen kuin on lähtenyt hyökkäämään kulttuuria ja sananvapautta vastaan. Pohtisin ennemminkin perustuslaillisen oikeuden, sananvapauden, rikkomuksen seurauksia, jotka ovat luettavissa ilmaisunrajoittamisesta: vapaan valtion alasajo ja poliisivaltion synty.

Haluavatko suomalaiset todella tänne samanlaisen sensuurin kuin Venäjällä, jossa kaikkea virallisesta linjasta poikkeavaa terrorisoidaan valtion ja sen väkivaltakoneiston taholta?

Olen järkyttynyt kriittisen ajattelun puutteesta tässä asiassa.

EDIT 12:48
Size 9

Muuten - blogger ei useista yrityksistäni huolimatta suostu enää valitsemaan pienempää fonttikokoa, joten omaa sivustoani odotellessa (under construction) annan periksi. Saatte pienentää tekstin itse kokoon 9. Omppu/control -. DIY!

Censored

2008-02-20T22:33:00.007+02:00

-Eipä käy kateeksi, mutta onneksi olkoon!
Suomalainen taiteilija tuikkasi minulle iloisesti tänään toimistolla, tavattuaan juuri kansainvälisen kuraattorin tiloissamme.

Piru, pääsipäs yllättämään. Miten sen nyt oikein sanoisi: Hankalaa, raatamista, hiki vain virtaa, uupumus jo tulossa? Ei. Kaikessa työmäärässään, hankaluudessaan ja aivokapasiteettia ja skarppausta vaatiessaan, tämä puheenjohtajan työ on vain niin monin verroin helpompaa verrattuna niihin edelliseen 4 vuoteen opetustöissä, kahteentoista kirkuvaan teiniin jotka kaikki eivät osaa käyttäytyä yhtäaikaa juuri minun tunnillani (eivätkä kenenkään muunkaan tunnilla). Siksi koska tämä on haasteellista, hauskaa työtä, ja laajentaa osaamistani päivä päivältä. Ei tarvitse kyykkiä työhuoneella yksin aamusta iltaan oman päänsä vankina. Ei myöskään tarvitse riutua duunissa, johon oma intohimo ei riitä.

Joskus tämä netwörkkaus, projektien suunnittelu, kahvin hörppiminen, taiteilijatapaamiset, kuraattoritapaamiset, palaverit, talouden seuranta ja tiliöinti, taloushallinnon kurssit vapaapäivinä ja taidelehden haastatteluteksten kirjoittaminen iltamyöhään omalla ajalla, toimiston ohjaus ja ylipäänsä se että yksinkestaisesti pääsee tapaamaan kaikki tärkeät ihmiset, on suorastaan kuin hermolomalla olisi, paratiisissa! En tiedä teistä, itse olen ainakin tehnyt viimeiset seitsemän vuotta yhteen putkeen kymmentä eri duunia opiskeluajoista lähtien yhtäaikaa, limittäin, peräkkäin, lomalla, opiskelupäivinä, luentojen aikana. Silloin, kun pitäisi levätä ja ladata pattereita että jaksaa taas puhua taidepuhetta ja tavata omaa uraansa edistäviä opettajia, joista vain 1,05% on aidosti kiinnostunut taiteellisesta työstäni eikä omastaan, suuntasin milloin baariin tai sijaisuuksiin tai milloin minnekin pää kolmantena jalkana juosten. Minuuttiaikataulun lomassa ei ehtinyt edes syödä!

Olen niin onnellinen, syvästi ja aidosti, että ne ajat ovat nyt ohi ja saan tehdä sitä mitä oikeasti haluan ja missä olen hyvä, mikä vastaa koulutustani ja on lisäksi palkitsevaa sekä haasteellista. Ah, ihanaa! Apurahalla ja palkkatyössä, molempi parempi. Taivas vain on kattona, ehkä myös oman energian rajallisuus.

Ja - niin moni asia on vielä tekemättä.
Huomenna tapaan ranskalaisen kuraattorini.

Stadi, voimala ja samba

2008-02-16T17:55:00.007+02:00

Yhdet muuttavat omakotitaloon, rivariin, tai Berliiniin. Toiset rakentavat taloa Espanjassa, veneilevät ja mökkeilevät perheen kanssa. Käyvät Etelä-Amerikassa ja Intiassa lomalla. Ajavat autoa ristiin rastiin.

Minä asustan 20-luvun vaaleanpunaista kerrostaloasuntoani Kurvissa, ja katselen talvisin Merihakaan sataman kimaltelevia valoja. Moikkaan aamulenkillä puistossa spurguja. Ihastelen ikkunoista levittäytyvää satavuotiasta puistoa punaisissa ja keltaisissa auringonnousuissa ja -laskuissa. Ja mikä oudointa, pidän elämästäni. Itse asiassa en juuri nyt haluaisi asua missään muualla.

Berliinissä voi aina käydä kaverin luona. Pariisi on ihan ok paikka kävellä Seinen rantoja ja tanssia tähtien alla salsaa, mutta pidemmän aikaa kokemus on rasittava, varsinkin kesällä turistilaumassa. Amsterdamin sokkeloissa käyn silloin tällöin moikkaamassa lapsuudenkavereita näyttelyn yhteydessä. Lempparipaikkani Saksan alpeilla ja lähikaupungin koulukaverit ovat nekin junamatkan päässä residenssistä, missä sitten olenkin. Pitkäaikainen haave asettua Napolinlahden saarelle vuodeksi ei sekään näytä enää herättävän kovin suurta innostusta. Ei ole kiire mihinkään. Elämä on tässä ja nyt.

Peter soittaa Sipoosta. Lähdetään istumaan iltaa yhdessä. Puiston ympärillä loistaa 100 ikkunan valot kahdessa puolikaaressa. Satamassa tuikkivat petrolinsiniset valot, vanhaa voimalaa puretaan. Jos olisin asunut muualla, sekin hienous olisi jäänyt kokematta.

Tyytyväisyys on ehkä taiteilijalle epäkiinnostavaa ja stagnaatio itsepetosta, mutta enpä muuttaisi mitään. Juuri nyt. Ensi vuonna voikin olla jo aivan eri kuviot. Niinkuin kuluneena vuonna oli edelliseen verrattuna. Sitä edellisestä puhumattakaan... Näin kai ajattelen joka vuosi, ja pystyn siten huijaamaan itseäni hetken ja toisaalta odottamaan odottamatonta. Pitää pysyä aina liikkeessä, olla seikkailija ja kotikissa samassa ihmisessä. Jotkut ovat syntyneet sähikäisiksi, toiset eivät. Toiset ovat sitä vuorovuosin.

Luomo

2008-02-15T14:02:00.005+02:00

Tiukka viikko, tiukat bileet.

Pop`n`roll, baby.
Mahdollisesti myös: Hop`n`roll.

Meikä menee tsekkaan Vladislav Delayn kutosel... Tule sinäkin!
Siellä nähdään.

H-day

2008-02-12T09:46:00.001+02:00

Aamulla herään aikaisin mutta painovoima vetää takaisin sänkyyn. Ulkona on harmaata ja silmissä rähmää. Miljoona asiaa tehtävänä ennen iltaa.

Laskin just että lomaan on vielä 4.5 kuukautta. Yhyy! Vaikkakin epäekologista ja turismi -noh, ei ehkä niin kiinnostavaa tai syvällistä touhua - onkin, on vain niin mahtavaa maata rannalla, heittää aivot narikkaan ja hakea Välimeren herkkuja raflasta. Minkäs sille voi. Tuli ikävä tätä + tätä paikkaa, jossa oltiin broidin kanssa pari kesää sitten käymässä. Mietittiin juur puhelimessa, että voisi muuten lähteä taas uudelleen! Jippii.

Sitä odotellessa... neljän ja puolen kuukauden tähtäimellä;) Olen loman tarpeessa.

Surrur

2008-02-11T15:17:00.000+02:00

Näyttely

Neuvottelua näyttelyvaihtokeskuksen kanssa, mainostoimiston, hallituksen infoamista. Täysi päivä. Lounas viehättävässä cafe Delicatossa Kalevankadulla. Vuohenjuustosalaattia, tuoretta oliiviöljyä, sitruunaruohoa ja tuoreita yrttejä. Iltapäivä venähtää pitkäksi kanadalaisten taideorganisaattorivieraiden briiffauksessa.

Huomenna tiistaina tähän aikaan on hienot avajaiset. Tervetuloa.

I <3 Politics

2008-02-09T16:30:00.000+02:00

20-luvun venäläistä mykkäelokuvaa ennen fritz langia.

Suurimmassa päivälehdessä oli hauska kirjoitus. Siinä verrattiin miten nykypoliitikon puolison pitää olla mediassa esillä jotta se lisää eikä vähennä poliitikon suosiota.

Poliitikkopuolisoita neuvottiin seuraavasti: Jos olet nainen, on parempi että vaikenet politiikasta. Älä tuhlaa liikaa rahaa mutta näytä aina hyvältä. Tee lapsia mutta niiden pitää mielellään pysyä pieninä. Älä ole liian urakeskeinen ja menestyvä. Älä koskaan puhu ohi suun asioista mediassa joista et mitään tiedä (kysymättä ensin miehen mielipidettä). Ole mielellään kaunis ja nuori, tai vähintäänkin edustava, jne jne. Lista on aika pitkä.

Miehelle taas neuvottiin seuraavaa: menesty urallasi, tee mitä haluat, älä liikaa edusta naisesi rinnalla julkisesti, puhu mitä haluat varsinkin yhteiskunnallisista asioista - se nostaa aina naisesi julkista arvoa. Esiinny vaalikamppanjassa vaimosi ja jälkikasvunne kanssa mutta älä anna vaikutelmaa että olet tossun alla. Aika yhtälö!

Tulos: miehelle sallitaan myös ns. oma elämä, naisen taas on mukautettava mahdolliset omat tavoitteensa aina miehen tavoitteisiin. Näin siis meillä Euroopassa 2000-luvulla. Loistavaa! Back to the 50s.

Digipoksi

2008-02-07T19:57:00.000+02:00

Niinkuin 98% suomalaisista, minäkin noudatin ohjetta ja hankin digiboxin. Hyvin toimii, ja BBC ja tv5 näkyvät taas. Olen jälleen anglosaksisen ja frankofonisen maailman ympäröimä aamuisin, kun napsautan rakkaan 70-luvun lieden päälle ja ruuvaan espressokeittimen kiinni. Jippii. Kissakin on kiinnostunut pureksimaan nyt käytöstä poistuneiden television ja stereon kaukosäätimiä. Jokaiselle jotakin.

Samaan aikaan ystäväni pitää toisella puolen märkää helmikuista kaupunkia Eloveena-avajaisiaan. Sori nyt J, menen kyllä katsomaan näyttelysi joku päivä. Mielestäni se on paras näyttelysi tähän mennessä. Kehityskeskustelu parinkymmenen kilometrin päässä ja päivän talousneuvottelut raha-alan liikkeessä vain veivät vomat. Putiikki on nykyisin naamioitu ovelasti olohuoneeksi. Käsittääkseni olohuoneissa yleensä kuunnellaan musiikkia ja kestitään ystäviä, mutta tästä huoneesta saakin kylmän kädenpuristuksen ja virkailijan terävän katseen selkäänsä poistuessaan. Rahoista pääsee myös tehokkaasti eroon, jos niin haluaa. Aina 3o vuodeksi eteenpäin.

Ei ole ihan simppeli yhtälö olla taloudellisesti riippumaton taiteilija, käydä töissä ja siinä sivussa yrittää omistaa omaisuutta. Saa olla tosi tarkkana, mitä valitsee - riippumattomuuden työnsä sisällöstä ja riippuvuuden säätiöistä, rahastoista ja muista kulttuurin hyväntekeväisyysputiikeista, vai omistajuuden, ns. normaalin työelämän ja riippuvuuden omaisuudestaan ja pankkien hyväntahtoisuudesta. Entäs elämäntilanteen muutokset? Mietittävää nuorelle naiselle ainakin pariksi viikoksi eteenpäin.

Päivän kohokohta: muistutus siitä, että Euroopan keskuspankin ohjauskorkoa on vihdoin alettu varovaisesti laskea. Taiteilija kiittää ja kumartaa nöyränä.

Monitoimikone

2008-02-05T13:40:00.001+02:00

Paitsi (taide)poliitikko, byrokraatti ja ohjaaja, olen nyt taas myös apurahataiteilijan ominaisuudessa. Ainakin vuodeksi eteenpäin.

Mitä teen sitten käytännössä? Siis silloin, kun en kirjoita idealistista vuodatusta blogistaniin, kun on ihan oikeaakin tekemistä.
Listasin tähän muutaman, ihan omaksi ilokseni.

Työpuolelle toimistoon kuuluu tänään:
-palavereja
-nettiteosvälityssivuston suunnittelua. Meillä on hieno teoskokoelma video-ja mediataidetta, grafiikkaa ym teoksia, jotka saavat nyt vihdoin oman, arvoisensa sivuston.
-yhteydenpitoa emojärjestöön ja siivousfirmaan. Gallerian lattia pitää pestä ja välikön seinä maalata punaisesta takaisin valkoiseksi, kun Adel tulee pitämään näyttelyään ensi viikolla. Tiistaiksi kaikki pitää olla tiptop. Joka kuukausi studiossa+galleriassa on esillä uusi näyttely. Ja joka kuukausi se pitää purkaa, rakentaa ja taas purkaa uudelleen ja siivota.

Tulevaisuudessa PJ-hommia:
-Pyörähdän Amorph!08- festivaalilla kulttuuriorganisaattorina Pariisissa toukokuun-kesäkuun vaihteessa 08. Helsingissä elokuussa. Työpajoja, performanssia, kontaktien luontia kansainvälisesti - ranskan kielellä, bien sûr.
-emojärjestön hallituksen jäsenyys ja työvaliokunnan (toimeenpanevan elimen) ensi kokous ensi viikolla. Siihenkin piti mennä sitten mukaan.
-Euroopan unionin sosiaalirahaston projekti ESR yhdessä 98% Suomen taide-ja taiteilijaorganisaatioiden kanssa hankkeen johtoryhmässä. Suunnitelmat ovat vielä kesken. Luodaan valtakunnallinen taiteilija- ja taidevälitysportaali nettiin englanniksi, jota markkinoidaan yrityksille ja yhteisöille, kurattoreille ja yksityisille ostajille. Maaliskuussa kuullaan jatkosta.
-ArtFair08-teosvälitystilaisuus Kaapelitehtaalla marraskuussa 08. Suunnitteilla alustavasti yhteistyötä mainostoimiston kanssa ym muuta mukavaa toiminnan laajennusta.

Opetushommia:
-2:sti viikossa iltaisin vedän elokuva/videotyöpajat teineille Espoossa. Espoolaiset nuoret tulevat tutuiksi, eikä kielikään unohdu, siis 14-16-vuotiaiden:)

Omia juttuja:
-Yksityisnäyttely Pohjois-Ranskaan 09 alussa. Tapaan kuraattorin kahden viikon kuluttua Helsingissä ja keskustelemme yksityiskohdat, kahdenvälisen taiteilijavaihdon ja budjetin ym käytännön järjestelyt ja näyttelyn teeman.
-1kk Residenssi/taiteilijavaihto Saint-Omerissa Lillen lähellä paikallisessa taidejärjestössä marraskuussa 08.

Mukavaa, että tekemistä riittää.

Under construction

2008-02-04T09:29:00.000+02:00

Argh!

Blogi oikkuilee. Korjaustyöt ovat käynnissä.
Toivon että syy selviää pian.

Näin unta että en ehtinytkään postittaa hakemuksia, koska ratikkaan (!) oli ilmestynyt outo postilaatikko, jota ei tyhjennetä iltaisin ennen klo 21. Sympaattinen kuljettaja otti osaa suruuni. Hehhee. Mukavaa päivää lukijoille!

---------
EDIT 14:57PM
http://tatusotu.blogspot.com/2008/01/tyhallinnon-ohjeet-valmistellaan.html

TEM- asia etenee. On aina hauskaa, jos luvatuista asioista pidetään kiinni politiikassa. Se selkeyttää pelisääntöjä kummasti. Kaikkea idealismia ei tarvitse heittää roskakoriin, vaikka tulisikin välillä takkiin. Kaksi askelta eteen, yksi taakse. Apurahan hakeminen ei tosiaan ole työllistymistä, kun niukkuutta jaetaan yhä harvemmalle ja apurahojen määrärahat ovat pysyneet käytännössä lähes samana vuosikausia kulujen kasvaessa jatkuvasti. Seurauksena yhä useampi taiteilija ja tieteilijä joutuu tekemään yhä useampaa sivuduunia taiteensa ohella, ja mahdollisuus siihen että työskentelystä edes voisi koskaan tulla kannattavaa, kapenee.

Yhä harvempi saa apurahan, joka sen tarvitsee. Näyttöapurahojakaan ei riitä läheskään kaikille, eivätkä kaikki voi olla kaupallisia taiteilijoita. Mikä sitten on todellinen ero kaupallisen ja ei-kaupallisen taiteilijan välillä, vai onko ero niin selvä? Harrastaahan hyvä galleriakin myyntityötä, vaikka taiteen sisältö olisi ei-kaupallinen. Yleensäkään rajanveto yrittäjätaiteilijan ja ei-tuottavan taiteilijan välillä ei ole enää niin selvä, kuin Työ- ja elinkeinoministeriössä haluttaisiin ajatella, eikä jälkimmäistä voi missään nimissä niputtaa ensimmäisten joukkoon teosten laadun kärsimättä.

Kulttuurin terävämmässä kärjessä on aina myös uutta luovaa ja kiinnostavaa taidetta, jota ei voi yksinkertaisesti pakata pakettiin ja myydä, ja silti on suotavaa, että sen tekijä voisi saada edes siivoojan tasoista palkkaa tunnustuksena panoksestaan. Mielestäni vaatimus ei ole mitenkään mahdoton tai kohtuuton, tai siivellä elämistä, vaan reaalikulttuuripolitiikkaa tämän päivän Suomessa ja sen toteamista että kaikki eivät voi olla markkinamiehiä, lastentarhanopettajia, insinöörejä tai siivoojia ammatiltaan. Silti heidän työpanoksestaan pitää jotakin maksaa. Ihan niin kuin muillakin aloilla.

Lost & Found

2008-02-02T16:51:00.001+02:00

Viime aikoina olen ollut jostakin syystä poikkeuksellisen hajamielinen.

Taannoin yllätin isovanhemmat vetoamalla heihin, etteivät ystävällisesti enää koskaan hankkisi minulle aitoja koruja, koska -ei niin, että veisin ne kaniin, tai myisin yllättävässä rahapulassa, vaan - hukkaan ne kaikki. Timanttikorvikset menivät, kun olin 15, vahingossa nenäliinassa ja ilmeisesti äitini toimesta, vessanpönttöön. Kullattu dublékello varastettiin/katosi lukiossa; samoin hävisi isoisän kultakauppiaan kivikokoelmasta isovanhempieni 17-vuotislahjaksi teettämät ovaali sininen kultasormus + siihen matchaava ihana kultariipus, jossa oli sininen kyynel. Minua ei yksinkertaisesti ole tehty kantamaan porvarillisen vaurauden ulkoisia symboleja. Ei sitten millään. Minkäs teet.

Kunnes viime viikolla alkoi harmittaa taas kunnolla.
Oli tavallinen tiistai-ilta. Menin töihin normaalisti vetämään elokuvapajaa teineille. Laskeuduin bussista Emman kohdalla ja kävelin, ihan tavalliseen tahtiin, verkkaisesti mutta ei mitenkään nopeasti tai hätiköiden, 200 metriä koululle. Ilma oli kylmä ja sormet jäässä. Sinä aikana paitsi kuuntelin ipodiani ja ihastelin hihaan kiinnitettävää Jenkeistä tuomaani pinkkiä silikonikuorta ja mustaa juoksuhihnaa, myös onnistuin tiputtamaan äidin Lapista kalastetun (aidon) jokihelmen upotettuna sormukseen. Se oli lempilapseni vuosikausia. Aijai! Kerroin tapauksesta ja lupasin oppilaille isohkon löytöpalkkion, jos he kulkisivat koko kotimatkan nenä kiinni rinnassa aina bussipysäkille asti. Samalla mietin kuumeisesti, mikä ylittäisi espoolaisperheen pullean viikkorahakukkaron normaalilimiitin: 20€, 30€, vai jopa 40€? Joka tapauksessa, sormus saattaisi vielä löytyä, vaikka oli jo pimeäkin. Ainakin niin uskoin.

Jätin suuria keltaisia lappusia ympäri taloa: siivoojalle, museo-oppaille, rehtorille ja infopisteen henkilökunnalle, joista toinen katsoi minua avoimen säälivästi ojentaessani lappusta. Haastattelin siivoojaa vielä face-to-face tämän liikkeistä viimeisen puolen tunnin aikana, sekä siivousvälineistä, siivoustavoista jne. Etsin ja jäljitin. Konttasin ympäri eteistä ja sain yrityksistäni löytää sormus aikamoiset sympatiapisteet työkavereilta, sekä seuraa etsintöihini, mutta sormustapa ei vain löytynyt. Tietenkään.

Kun kipusin autokyytiin, surkeana kuin uitettu koira, huomasin että Nykistä hankittuja ihania katu-uskottavia nepparilapasia oli nyt enää vain yksi. Ääk! Juoksin sateessa takaisin, ja uudelleen autolle, ja vielä kerran takaisin, ennen kuin luovutin. Kahden viikon päästä hanska löytyi muiden lasten hukkaamien löytötavaroiden seasta suuresta puukirstusta, jonka kannessa oli vihreä puhuva koira, joka muistutti aavistuksen enemmän lohikäärmettä kuin koiraa. Siinä sanottiin isoin, äkäisin kirjaimin: "Etsi itse omasi!"

Niinpä. Kun sitten talvihattu katosi saman viikon lopulla, taas työkeikalla, luovutin heti kättelyssä. Lokeroin hatun Ei-Todennäköisesti-Enää-Ikinä-Näkemieni Asioiden joukkoon kuin vihaisen ex-poikaystävän, surin aikani, ja työnsin sen vastentahtoisesti Ikuisesti Menetettyjen Itemien Kansioon aivoissani, ja suljin failin.

Ei - tällaista ei ole joka päivä. Onneksi ei edes joka viikko.

Mutta -Miksi en hukkaa vaikkapa ajatuksia, niin kuin normaalit ihmiset hukkaavat? Okei, case closed.

Vapaalla

2008-01-31T14:40:00.001+02:00

Vapaapäivä on suhteellinen asia.

- näyttelyhakemuksia liitteineen: 1
- apurahahakemuksia liitteineen: 1
- sähköposteja: 2, koskien työasioita. 1 yrityksiin, 1 muille kontakteille.
- kissan ruokintaa: 1
- kissan kanssa leikkimistä: 2
- siivoamista: makuuhuone ja wc, peilit, vuodevaatteiden vaihto, 4
- kaupassa käyntejä; ruokakauppa: 1, tulostintarvikkeita työhuoneelle: 1
-metallijätteiden viennit kierrätykseen käsin: 1
- RSVP Kiinalaisiin Uuden Vuoden juhliin saaressa: 1.
- RSVP ex-kämppisten iltamiin samana iltana toisella puolen kaupunkia: 1
- laskujen maksuja: 8

(edit 14.48PM)

Hyvää vapaapäivää minulle:)

--------------------
(edit 21:35PM)

- 6 tuntia työhuoneella, huurteinen ja suklaata. Toinen hakemus valmistuu deadlineksi, toinen ei.
- Kävely sinisenä hetkenä puistossa. lunta. Hiljaisuus. Pakkanen.
- Matka postiin klo 19, takaisin metrolla. Vaitonaisia ihmisiä maan alla.
- Runebergintortun hakumatka kaupasta.
- Klo 20 ystävä soittaa, lähdenkö ulos. Meidän piti nähdä jo viime viikolla.

En lähde. Huomenna ehkä.
Tänään vietän vapaapäivää.

Ulosmarssi

2008-01-30T12:42:00.000+02:00

http://www.tatusotu.blogspot.com/

Kun kauan odotettu taiteilijoiden ja tieteentekijöiden sosiaaliturvan ohjeistus uudistusta varten tuli lausuntakierrokselta, TEMin, työ- ja elinkeinoministeriön pitämässä tiedotustilaisuudessa eilen, päädyttiin kävelemään ulos kesken virkamiesten yksipuolisen vuoropuhelun. Tilaisuus oli isku vasten kasvoja jokaiselle esimerkiksia tatusotu-ryhmän työskentelyä seuranneelle taiteilijalle ja tutkijalle, sekä valmisteluissa mukana olleelle taholle ja tavoittaa varmasti viestillään useimman kulttuurin ja tieteen aloilla työskennelleen.

Hätäisesti ministeriön sisäisten uudistusten vuoksi kokoon kasattu ohjeistus, jonka tuli koskea mm. normaalin työttömyysturvan saantia apurahaa tai näyttelyä haettaessa sekä useita vastaavia tilanteita, jolloin tuki on tieteen- ja kulttuurintekijöiltä kokonaan evätty, on tyrmäävä. Ministeri Cronbergin lausunto kylläkin tukee taiteilijoiden ja tutkijoiden edun saantia näissä, ja useissa muissakin perusoikeutta loukkaavassa kohdassa. Jostakin syystä se ei vain näy ministeriön valmistaman ohjeistuksen tai virkamiesten kielenkäytössä. Myös lasta kotona hoitavat taiteilijat ja tutkijat ovat saaneet viime aikoina törmätä mitä ihmeellisimpiin perusteluihin siitä, miksi he eivät ole oikeutettuja saamaan turvaa, joka on kaikilla muilla aloilla perusoikeus. Kun tähän lisätään hallitusohjelmassakin paljon ylistetty luovien alojen osaaminen ja innovaatiot, saadaan karkeasti ottaen yhtälö ja cocktail, jossa juuri he, joilla olisi eniten henkisellä puolella annettavaa yhteiskunnallemme etenkin tulevaisuudessa, saavat siltä tällä hetkellä kaikkein kylmimmän kohtelun, ja täysin ansiotta.

Parannusten sijaan heikennykset tuskin olivat se viesti, joka oli tarkoitus hallitusohjelmankaan mukaisesti viedä. Aloitamme alusta uudelleen.

Symbioosi

2008-01-24T11:35:00.001+02:00

Ihailen kissaani.

Se on ovela, leikkisä, peittelemättömän egoistinen, raatelee saalistamansa leikkihiiret tunnistamattomiksi kuolamöykyiksi vailla minkäänlaista syyllisyyttä, saalistaa pyykkejä ja verhoja, pesee aina itse itsensä puhtaaksi, syö vain yhtä halpaa kissanruokasäilykettä ja keittokinkkua viipaleina nyrpistäen nenänsä dioksiinipitoiselle Itämeren kalalle, puskee ja pureskelee jalkaani, rikkoo uudet sukkahousuni, hyökkäilee sohvan takaa kun puhun puhelimessa, tuijottaa, läpsii, vaanii ja saalistaa kaikkea mikä liikkuu, on pohjattoman utelias ja pohjattoman seurallinen. Väsyessään hyppää patterin päälle laiskottelemaan keskellä päivää, raapii kärsimättömänä ovea ja huutaa halutessaan ulos, sähisee vihaisesti kolleille, kaikille kosijaehdokkaille yleensä ja toisille tyttökissoille erityisesti. On itsenäinen, kaunis, sulavaliikkeinen ja pakenee kaikkia määritelmiä. Sen ei tarvitse shoppailla tullakseen onnelliseksi. Riippumaton ja tietoinen arvostaan. Todellinen prinsessa ja kodin omaehtoinen valtiatar.

Mutta iltaisin petoeläin käpertyy keräksi vierelleni tyynylle, painaa kostean kuononsa omaani vasten ja sulkee silmänsä, painelee tassuillaan ja kynsillä rintakehääni ja seisoo päälläni, kurisee ja purisee ja asettautuu lopulta takapuoli kasvojani vasten angorakeräksi siihen, missä on lämpöisintä. Silloin annan anteeksi kaiken, jopa käyttökelvottomaksi jyrsityn kannettavan akkulaturin, ja itämaiset verhot jotka ovat kauan olleet täynnä hampaanjälkiä. Unohdan merkityksettömät asiat tässä maailmassa, ja vajoan symbioottiseen yhteyteen lemmikkieläimeni kanssa.

Kehrään, nuolen tassujani ja ummistan silmäni.

No Nokia, so nicht.

2008-01-19T10:06:00.001+02:00

Olisivat sanoneet tiedotteessa suoraan, että tehdas ajetaan alas, ja syynä on ahneus.

Tuotantotehokkuus ja markkinavoimat ovat ihmeellisiä henkiolentoja, kun ei niille voi enää mitään valtiovalta, lait, presidentit, poliitikot tai vähiten yksittäiset ihmiset. Suututtaa. Suuryritykset kuvittelevat globaalin markkinatalouden suojin olevansa irrallisia muusta yhteiskunnasta, ja tottelevansa vain liiketalouden pyhiä lakeja, ja että heitä koskevat aivan eri eettiset kysymykset kuin meitä muita. Puistattavaa. Kuinkahan monta lapsiperheen elättäjää tai yli 50 v. työntekijää niissä yli 2000 (joittenkin arvioiden mukaan välillisesti jopa 4000:ssa) Bochumilaisessa oli? Sairastunutta, haavoittunutta, heikkoa, tai ihan hyvää, normaalia työntekijää?

Eikö riitä, että yritys on hyvä, jopa loistava, ja tuottaa voittoa? Ei. Pitää saada enemmän.

Welcome to the Jungle

2008-01-18T22:50:00.001+02:00

Taidemaailmassa pätee samat säännöt kuin muuallakin viidakossa - syö tai tule syödyksi. Se ei ole kaunista, eikä ylevää, ja aika kaukana oppikirjojen taideteoriateksteistä. Silti voi yrittää jonkinlaista inhimillistä lähestymistapaa asioihin. Olla avoin uusille ideoille ja luoda uutta tekemisellään. Ainakin voi yrittää.

Se ei maksa mitään.

Kalhama & Piippo Contemporary

2008-01-12T16:15:00.000+02:00

Kuvat lokakuulta 2007 ArtFair Suomi- teosvälitystilaisuuden avajaisista MUU galleriassa. Näyttelystä myytiin kolmen vuoden pioneerityön satona ennätysmäärä videoita, valokuvia ja muu-taidetta suomalaisiin julkisiin kokoelmiin. Markkinoinnissa yksityisille ostajille on vielä reippaasti tekemistä.

Helsinki kuhisee tällä hetkellä tasan yhdestä asiasta, ainakin taidemaailmassa. USA:n presidentinvaalikin on siihen verrattuna leikkisä mediamyllytys, joskaan kieroudessa tuskin voimme vetää vertoja rapakon takaiseen meininkiin, jota tulin juuri todistamasta. Ainakaan vielä. Duunini puolesta, ja muutenkin, kuulen kaikki viimeisimmät juorut Suomen taidemaailmasta ja torstaina avatun uuden kansainvälisen, korkean profiilin gallerian tiimoilta. Gallerian avajaisiltana jono Kolmen Sepän patsaalla oli 50 metriä. Siis jono, ja kuvataidetta esittelevään galleriaan. Oho. Harvoin tällaista on Suomessa.

Kun samana iltana avautui laaja kokoelmanäyttely kymmenvuotisessa Kiasmassa, uudet näyttelyt Sculptorissa, Fafassa ja Muussa, käytännössä koko Helsingin taidemaailma plus yleisö oli liikkeellä samanaikaisesti. Kaiken tiedon kuulee kuitenkin moneen kertaan heti seuraavana aamuna töissä, joten jetlagin vuoksi varastoon nukkuminen ehkä harmittaa hiukkasen, mutta kannattaa taidepoliittisesti kuumanakin iltana. Se että niin sanottu suuri tuntematon yleisö jonottaa gallerian avajaisiin, keskellä kaupunkia, on tietysti loistojuttu. Laajemmin se kertoo siitä että Helsingin kaltaisessa marginaalipaikassa, joskin jatkuvasti yhä enemmän kansainvälistä profiiliaan nostavassa, on todella kysyntää taidetietoiselle yleisölle ja sitä kautta ehkä myös yksityisen puolen ostajille.

Suomen taidemarkkinoidenhan ongelmana on ollut pitkään, että yritykset ja yksityiset keräilijät eivät oikein ole löytäneet taidetta sijoituskohteena, vaikka maassamme tuotetaan varsinkin nuorten taiteilijoiden toimesta korkean tason kansainvälistä uutta taidetta, joka näkyy maailman kaikissa biennaaleissa. Tämä yhdistettynä pää-äänenkannattajan kullttuuriosaston kuvataidekritiikin surkeaan tasoon on tappava. Lehden sivuthan ovat avoimesti off the record tunnustaneet, että kuvataide ei juuri nyt kiinnosta. Toivon, että Piippo- Kalhaman nostama kohu tervehdyttää helposti niin kuppikuntaiseksi vetäytyvää helsinkiläistä, ja suomalaista taidemaailmaa yleensä, avaamaan silmänsä, eikä jää pelkäksi muutamaa valitsemaansa taiteilijaa luotsaavaksi markkinoijaksi taide- ja bisnesmaailman kansainvälisille toimijoille, niinkuin avajaisjulistuksessa rivien välissä vihjataan. Suomessa ja ainakin eurooppalaisissa taidegallerioissa yleensä samat nimet kiertävät joka paikassa. Momastakaan on vaikea enää löytää mitään, mitä ei olisi nähnyt jo aikaisemmin Pariisissa, Berliinissä, Frankfurtissa, Zürichissä, Amsterdamissa, Budapestissä, Tukholmassa, Prahassa tai Madridissa.

Jäämme odottelemaan mielenkiinnolla.

NYC

2008-01-10T17:45:00.001+02:00

Yahoo!! Statue of Liberty, NYC, 5. tammikuuta 2008, +14 astetta.

Elävänä takaisin arktiseen räntäsateeseen!

Pahasti jetlagissa, tietysti, uupuneena, mutta onnellisesti ähkyssä kaikista uusista vaikutteista. 7 päivää maailman yhdesssä kauneimmista metropoleista teki lähtemättömän vaikutuksen. Nyki talvella tuoksuu palaneilta kastanjoilta, usvalta Hudsonjoen päällä, kodittomien mustien vaatteilta, gourmetruoalta, teräkseltä ja pilvenpiirtäjiltä, bisnekseltä, Central Parkin hevosten lannalta, Chanelin hajuvedeltä no 5, auringolta. Talvellakin. Ilmastonmuutos tekee tehtävänsä.

Mutta tästä ja kaikesta muustakin myöhemmin.

Kello on kuusi, eli oikeasti 01 aamuyöllä. Nyt nukkumaan.

Hyvää yötä!

EDIT 12. 1. 6.01 Am

Heräsin kolmelta. Eka työpäivä ja sen tuomat jännitykset ja onnistumisen tunteet pitävät hereillä tehokkaasti, plus edelleen jylläävät loistavat matkafiilikset samaten. Supertoiminnallisen kaupunkiloman väsymyskin on jo glorifioitunut pois, mutta sanoisin kyllä että jetlagi on sittenkin tehnyt Suomen- päässä tepposet. Ensimmäinen valtamerenylitys on kuitenkin aina se ensimmäinen, ja nopeasti mantereelta toiselle siirtyminen vain niin kovin paljon sekoittavampaa ja hullumpaa hommaa kuin junalla Aasiassa matkaaminen, joskin toisella tavalla. Huokaus. Matkakertomusta olen luvannut, ja se on tulossa. Itse keikun henkisesti vielä Empire state Buildingin 86. kerroksen näköalatasanteella kuvaamassa tuulta vastaan onnellisesti tärähtäneitä otoksia, joista tuli hyvä fiilis. Todellinen maailman äärellä olemisen fiilis... Valojen valtameri oli jotakin uskomatonta. Iltalennon lähtiessä JFK:lta keskiviikkona kolme tuntia myöhässä, New Jerseyn valot levittäytyivät scifimaisemana alapuolella silmänkantamattomiin, joka puolella. Edes Amsterdamista Frankfurtiin lentäessä takavuosina ei maa näyttänyt yhtä absurdilta kuumaisemalta. Vau.

Hyvää huomenta.